I did my first official cycling races yesterday! There was a time trial in the morning (mass start legal bikes and equipment only) that was 13.5 miles on a very hilly course. I got second in the cat 5.
Later was the 36 miles road race. It was cloudy, windy and cold so many, including me, had full winter gear on. I hadn't even done any group rides since my time in Tyler so I was at the back for the first 30 min. The group was very restless and everybody seemed to be worried about missing the possible break away. At the halfway point we started going against the wind and nobody really wanted to be the leader so we were going really slow. Of course everybody was feeling the morning time trial. Little later I saw the lead guys give it up, and the next ones didn't seems to be intersted in riding, so I launched a maximum sprint going up this long but not steep hill. I hoped that only a few would follow me, but once I looked back I saw nobody was with me and the group was still going slow at least a 100 meters back. about 15 miles left but I didnt want to wait for them and kept going solo as hard as I could until they caught up to me about 20 minutes later. I did recover a little bit but was no threat during the hilly last two miles that were full of sprints and so I ended up 10th. I experienced the glory, pain, and failure of a long solo breakaway, but I still believe bike races can be won that way!
Viime kirjoituksen jälkeisenä päivänä eli kaksi viikkoa sitten tein pitkän uintitestin 2000+1000+500 joka meni kyllä hyvin ja kokonaisaika parantui 36 sekuntia, ja viime lokakuun aika 56s. Sitten tuli kohtalainen viikko johon mahtui jopa pitkä pyorälenkki jota ei ollut tullut 1,5 kuukauteen. Yhellä pyorälenkillä koirat lähti juoksemaan mukana, mikä on tietysti normaalia, ja loivaan ylämäkeen tein noin puolen minuutin maksimaalisen sprintin, ja sen jälkeen päätin tehdäkin sprinttiharjoituksen ja niitä tuli 10 lisää, maksimaalisesti. Sain siitä idean että lähtisin pyoräilykisoihin. Yksi sprinttihartjoitus lissää ja 5x5 min harjoitus kanssa ja "valmista" tuli. Polvivaivan, vauvan ja kouluasioiden takia ei ole pystynyt harjottelemaan paljoa, joten pyoräilykisa vaikutti sopivalta tehtävältä. Koskaan ennen en ollut oikeassa kisassa ollut mukana, enkä kahteen vuoteen ole edes käynyt porukka- ajoissa.
Eilen aamulla oli sitten 22km aika-ajo joka piti ajaa normaalilla massastarttiin kelpaavalla pyorällä. Oli erittäin mäkinen reitti enkä kerinnyt verrytellä kun 5min tosi kevyesti ja hapot iski jo minuutin jälkeen. Olin oman eli 5. kategorian toinen 25-30 ajajan joukossa. 5. kategoria on alhaisin: on tultava maaliin 10 massastarttikisaa että voi siirtyä neloseen. Se ei kuitenkaan tarkoita etteiko hyviä ajajia olis mukana.
Myohemmin samana päivänä oli 57km kisa. Taivas oli mennyt pilveen, ja oli kylmempää ja tuulisempaa kuin aamulla. Tämä kevät ei ole ollut läheskään yhtä lämmin kuin viime vuonna tai Teksasin vuosina. Talvitamineissa ajoin. Joukon hännillä olin ensimmäiset ehkä 30 min, enkä sitten ollut huomannut että joku oli 50-100m karkumatkalla. Olisin varmaan lähtenyt mukaan. Siirryin parijonon keulaan ja haasteltiin naapurikaupungin ukon kanssa kun tasaisella osuudella vauhtia riitti helposti. Hänellä olikin kunnon pyorä: BMC aika- ajopyorä viimeisen päälle ja aerokiekoilla, mutta normaali tanko. Kun taas käännyttiin mäkiselle tielle ja tuulta vastaan, vauhti hidastui eikä edes vuorovetoa ollut . Kaikillahan tietysti oli jalat muusina aamun aika- ajosta. Olin noin toisessa- kolmannessa rivissä kun edessä ollut parivaljakko siirtyi syrjään, eikä kukaan tahtonut olla kärjessä. Survaisin irtiottoon pitkään loivaan ylämäkeen ja toivoin että muutama olisi seurannut, kun olihan se porukka hermostunutta ja vaikutti siltä että kaikki odotteli irtiottoa. Mäen päällä katsoin taakse muttä ketään ei ollut mukana, ja ryhmä hidasteli nyt noin 100m takana! Vielä oli puolet matkaa jäljellä mutta en kehdannut jäädä odottelemaan vaan jatkoi yksin. Muutamassa minuutissa tuli satojen metrien ero. Parikymmentä minuuttia meni yksin kunnes ryhmä sai kiinni. Tuli ikäänkuin kaksi aika- ajo suoritusta samana päivänä! Palauduin jonkun verran, mutta viimeiset mäkiset 3km oli yhtä kirien sarjaa jossa jäin sijalle 10 ja lopussa juuri ja juuri pystyin pariksi sekunniksi kerrallaan nousemaan seisaalleen polkemaan.
