Täysmatkan jälkeen oli 11 päivää lepäilyä urheiluasioista vaikka yhdesti kävin allasharjotuksen tekemässä. Juoksusta otin kaksi viikkoa taukoa.Neljännelle viikolle tuli sitten jo 16 tuntia ja joulua edeltävä viikko 20 tuntia. Säät on olleet tosi vaihtelevia. Parikymmentä lämmintä, lunta, parikymmentä lämmintä ja sitten viikon lumi maassa ja jopa 10 astetta pakkasta iltasella, viistoista lämmintä, pakkaspäivä, ja niin edelleen.
Joulun aikaan kyllä vasen polvi taas oikutteli ja piti ottaa kevyesti viisi päivää mutta jospa se siitä.
Vuodessa harjoitustunteja tuli noin 608. Tammikuu oli hyvä, sitten oli polvi kipeänä ja rajoitti tekemisiä noin parin kuukauden ajan. Kesällä ei ollut kovin paljoa motivaatiota, mutta syyskuun puolesta välistä marraskuun puoleenväliin meni tosi hyvin ja vuoden ainut puolimatkan kisa menikin sitten hyvin lokakuun lopussa. Vaikka jos tuloksia katsoo niin kolmeen- neljään vuoteen ei kyllä oikeastaan ole kehitystä tullut muuten kuin uinnissa. Mutta eihän ne tekemiset hukkaan ole menneet. Niin ne vuodet menee että välillä harjotellaan hyvin ja paljon, välillä on vaivoja, ja loput ajasta menee muuten vaan hukassa ollessa. Pitkää harjoituskautta ei ole tullut tai en ole tehnyt sitten talven 2008- 2009 jälkeen joka oli viimeinen Halikossa.
harjotustunnit kalenterivuosittain:
2008 567
2009 681
2010 660
2011 n. 500
2012 723
2013 608
Mietin tässä että ehkä jalkojen säästämiseksi voisi tehä niin että ei enää juokse pyoräilemisen jälkeen, vaan aamuisin voisi juosta kun on tuoreemmat jalat ja lihakset tukee sitten niveliä ja jänteitä paremmin. Yleensä aamuisin tuntuu että on 20 kiloa enemmän painoa juostessa, mutta tänään meni aika hyvin "aikainen" klo 9.30 rataharjoitus.
tiistai 31. joulukuuta 2013
lauantai 23. marraskuuta 2013
ironman
in English at the bottom.....
Syyskuun puolessa välissä ilmoittauduin Arizonan ironmaniin ja aloin harjottelemaan sitä varten. Austinin puolimatkan oli välitavoitteena mutta kävi niin että se puolimatka oli sitten parempi kisa kun varsinainen tavoite eli täysmatka. Mutta hyvä että toinen ainakin onnistui. Ja hyvä että tuli kauden viime hetkillä käytyä ensimmäinen täysimatka maaliin tultua ja tuli hyvää kokemusta. Ja vaikka autoilua tuli yhteensä 3200km niin oli hauska päästä katselemaan maisemia täältä länteen pain.Noin vuorokausi piti kyllä viettää menomatkalla ehkä keskimäärin 1600 metrin korkeudessa (1100- 2400m) mikä ei varmaan auttanut mutta ei vaihtoehtoa oikein ollut.
Uinti oli aika hyvä, aikaa meni 60 minuuttia. Koko ajan ajattelin että pitas ehkä vähän kovempaa uida mutta sitten kanssa että hyvinhän tämä sujuu ja koko päivä on aikaa. Vesi oli aika kylmää. Joelta näyttävästä tekojärvestä piti nousta portaita pitkin ylos, mutta ensimmäinen porras oli tosi korkealla. Ikäluokkakisailijoille siinä portailla olikin auttajia vetämässä niitä ylos vedestä mutta pro sarjassa ei.Siinä kun vasenta jalkaa nostin niin etureisi meni kramppiin. Ja oli aika pitkä juoksu nurmikolla ja teltan läpi pyorille ja kramppi ei hellittänyt vaan sitä kesti ainakin 15 minuuttia.Ja olkapäät, niska ja vähän joka paikka tuntu kramppiherkiltä vaikka edellisenä päivänä oli lisännyt suolaa ruokaan ja juonut urheilujuomaa. Siinä piti muistella ensimmäistä triathlonia Kiskossa 2009 kun takareisi kramppasi pyoräilyn alussa mutta silti pystyin juoksussa 35.30 aikaan. Talvella oli kylla kaksi etureisikramppia juostessa ja silloin ei pystynyt kun kävelemään kotiin. No onneksi noin tunnin pyoräilyn jälkeen uskalsi jo nousta satulastakin ylos ja alko sujua normaalisti. Pyoräreitti oli kolme edestakaista kierrosta joissa kääntopaikka oli 100m korkeammalla kuin alku, mutta nousu on tosi loivaa.
Suunnitelmana oli kyllä muutenkin ottaa pyoräily aika rennosti. Ei ollut kelloa eikä muutakaan mittaria mukana. Kuusi pulloa join ja 9 energia geeliä otin. Ei paljoa lihaksissa tuntunut mutta silti viimeiset puolisen tuntia olin hieman Einari epätoivona ja heikkona ja paljon meni porukkaa ohi. Ei ollut hirveä hinku päästä juoksemaan. 5.09 oli pyoräilyn aika. Vaihtoteltassa vapaaehtoiset "auttajat" odotti tietysi että hirmu kiireellä hosuisin juoksemaan mutta olin niin pihalla ja otin ihan tauon kannalta hitaasti.
Tavoitteena oli olla pirteä maratonin alussa mutta ei ihan niin käynyt. Mutta kuitenkin juoksu lähti ihan hyvin ja kun sain geelejä niin alkoi sujua tosi hyvin. Ensimmäinen puolimaraton meni jälkeenpäin katsottuna n 1.32.30 eli 3.05 maraton vauhtia. Ilmeisesti järjestäjiltä loppui energiageelit juottoasemilta kun en niitä enää loutänyt...enkä kehannut ruveta jotain muuta syomään niin jatkoin vaan juoksemista. Sen jälkeen vauhti hidastui ja viimeiset n 10 km oli niin hidasta juoksua kun vaan voi mennä kävelemättä. Ei omasta mielestä kuitenkaan energia loppunut, vaan jalat oli vaan niin jäykät ja kramppiherkät juoksun toisella puolikkaalla että ei kunnon juoksua tullut. Toinen puolikas oli 2.04 ja loppuaika 9.52. Aikatavoitteena oli harjotusten ja puolimatkan kisan perusteella ollut 9.15 tai ainakin alle 9.30. Siitä jäin aika paljon mutta ainakin maaliin tuli ja muutenkin hyvä reissu. Tietysti tämän vuoden harjoittelussa olis ollut parantamisen varaa. Arizona on kyllä hieno paikka mutta kesällä olis aivan liian kuuma. Jos joku aikoo joskus käydä Grand Canyonilla niin kannattaa varata aikaa reilusti ja käydä patikoimassa itse kanjonissa.
Long story short: I had a decent swim in the cold water (1.00.24) but in the stairs getting out of the lake my left quad went into a cramp and it would not go away until about 15 minutes into the bike. Most of my body felt like cramping for some reason even though I took a little bit of extra salt with my food the day before and I also drank some sports drink. After maybe an hour of riding I felt okay and that I could stand up to pedal for a while. My goal was to feel really fresh at T2 but the last 30 min on the bike were difficult and I felt desperate and weak despite having taken all my 9 gels and drinking 6 bottles. My legs felt good though. My bike time was 5.09 ,very slow for the course.
The run started quite well and I got some energy back. I was happy to be able to run without any problems and the first half of the marathon I passed in about 1.32.30 which would be 3.05 for the marathon. By then I could no longer find energy gels at the aid stations and didn't feel like taking anything else (sure I drank sports drink and water). The last 5-6 miles I jogged as slowly as one can without walking because my legs were so stiff and again I was so close to having cramps. Just could not go faster than that. I finished in 9.52.
Based on training and my half ironman race 3 weeks before Arizona, my goal was to finish between 9.15 and 9.30. But anyway it was great to end the season there and to get a lot of experience and knowledge about full ironman.
Something was not quite right because I had a cramp and risk of more cramps so early in the race, I could have and should have trained better before mid- September, and there was a drop in the energy intake running the second half of the marathon. Those are some of the things that need to be taken better care of while I continue my quest for a sub 9 hour ironman which has been my "lifetime goal" for a while now.
Syyskuun puolessa välissä ilmoittauduin Arizonan ironmaniin ja aloin harjottelemaan sitä varten. Austinin puolimatkan oli välitavoitteena mutta kävi niin että se puolimatka oli sitten parempi kisa kun varsinainen tavoite eli täysmatka. Mutta hyvä että toinen ainakin onnistui. Ja hyvä että tuli kauden viime hetkillä käytyä ensimmäinen täysimatka maaliin tultua ja tuli hyvää kokemusta. Ja vaikka autoilua tuli yhteensä 3200km niin oli hauska päästä katselemaan maisemia täältä länteen pain.Noin vuorokausi piti kyllä viettää menomatkalla ehkä keskimäärin 1600 metrin korkeudessa (1100- 2400m) mikä ei varmaan auttanut mutta ei vaihtoehtoa oikein ollut.
Uinti oli aika hyvä, aikaa meni 60 minuuttia. Koko ajan ajattelin että pitas ehkä vähän kovempaa uida mutta sitten kanssa että hyvinhän tämä sujuu ja koko päivä on aikaa. Vesi oli aika kylmää. Joelta näyttävästä tekojärvestä piti nousta portaita pitkin ylos, mutta ensimmäinen porras oli tosi korkealla. Ikäluokkakisailijoille siinä portailla olikin auttajia vetämässä niitä ylos vedestä mutta pro sarjassa ei.Siinä kun vasenta jalkaa nostin niin etureisi meni kramppiin. Ja oli aika pitkä juoksu nurmikolla ja teltan läpi pyorille ja kramppi ei hellittänyt vaan sitä kesti ainakin 15 minuuttia.Ja olkapäät, niska ja vähän joka paikka tuntu kramppiherkiltä vaikka edellisenä päivänä oli lisännyt suolaa ruokaan ja juonut urheilujuomaa. Siinä piti muistella ensimmäistä triathlonia Kiskossa 2009 kun takareisi kramppasi pyoräilyn alussa mutta silti pystyin juoksussa 35.30 aikaan. Talvella oli kylla kaksi etureisikramppia juostessa ja silloin ei pystynyt kun kävelemään kotiin. No onneksi noin tunnin pyoräilyn jälkeen uskalsi jo nousta satulastakin ylos ja alko sujua normaalisti. Pyoräreitti oli kolme edestakaista kierrosta joissa kääntopaikka oli 100m korkeammalla kuin alku, mutta nousu on tosi loivaa.
Suunnitelmana oli kyllä muutenkin ottaa pyoräily aika rennosti. Ei ollut kelloa eikä muutakaan mittaria mukana. Kuusi pulloa join ja 9 energia geeliä otin. Ei paljoa lihaksissa tuntunut mutta silti viimeiset puolisen tuntia olin hieman Einari epätoivona ja heikkona ja paljon meni porukkaa ohi. Ei ollut hirveä hinku päästä juoksemaan. 5.09 oli pyoräilyn aika. Vaihtoteltassa vapaaehtoiset "auttajat" odotti tietysi että hirmu kiireellä hosuisin juoksemaan mutta olin niin pihalla ja otin ihan tauon kannalta hitaasti.
Tavoitteena oli olla pirteä maratonin alussa mutta ei ihan niin käynyt. Mutta kuitenkin juoksu lähti ihan hyvin ja kun sain geelejä niin alkoi sujua tosi hyvin. Ensimmäinen puolimaraton meni jälkeenpäin katsottuna n 1.32.30 eli 3.05 maraton vauhtia. Ilmeisesti järjestäjiltä loppui energiageelit juottoasemilta kun en niitä enää loutänyt...enkä kehannut ruveta jotain muuta syomään niin jatkoin vaan juoksemista. Sen jälkeen vauhti hidastui ja viimeiset n 10 km oli niin hidasta juoksua kun vaan voi mennä kävelemättä. Ei omasta mielestä kuitenkaan energia loppunut, vaan jalat oli vaan niin jäykät ja kramppiherkät juoksun toisella puolikkaalla että ei kunnon juoksua tullut. Toinen puolikas oli 2.04 ja loppuaika 9.52. Aikatavoitteena oli harjotusten ja puolimatkan kisan perusteella ollut 9.15 tai ainakin alle 9.30. Siitä jäin aika paljon mutta ainakin maaliin tuli ja muutenkin hyvä reissu. Tietysti tämän vuoden harjoittelussa olis ollut parantamisen varaa. Arizona on kyllä hieno paikka mutta kesällä olis aivan liian kuuma. Jos joku aikoo joskus käydä Grand Canyonilla niin kannattaa varata aikaa reilusti ja käydä patikoimassa itse kanjonissa.
Long story short: I had a decent swim in the cold water (1.00.24) but in the stairs getting out of the lake my left quad went into a cramp and it would not go away until about 15 minutes into the bike. Most of my body felt like cramping for some reason even though I took a little bit of extra salt with my food the day before and I also drank some sports drink. After maybe an hour of riding I felt okay and that I could stand up to pedal for a while. My goal was to feel really fresh at T2 but the last 30 min on the bike were difficult and I felt desperate and weak despite having taken all my 9 gels and drinking 6 bottles. My legs felt good though. My bike time was 5.09 ,very slow for the course.
The run started quite well and I got some energy back. I was happy to be able to run without any problems and the first half of the marathon I passed in about 1.32.30 which would be 3.05 for the marathon. By then I could no longer find energy gels at the aid stations and didn't feel like taking anything else (sure I drank sports drink and water). The last 5-6 miles I jogged as slowly as one can without walking because my legs were so stiff and again I was so close to having cramps. Just could not go faster than that. I finished in 9.52.
Based on training and my half ironman race 3 weeks before Arizona, my goal was to finish between 9.15 and 9.30. But anyway it was great to end the season there and to get a lot of experience and knowledge about full ironman.
Something was not quite right because I had a cramp and risk of more cramps so early in the race, I could have and should have trained better before mid- September, and there was a drop in the energy intake running the second half of the marathon. Those are some of the things that need to be taken better care of while I continue my quest for a sub 9 hour ironman which has been my "lifetime goal" for a while now.
torstai 31. lokakuuta 2013
Austin
So I finally found some positive energy and motivation and got into shape. It helped that the weather turned nice and my knee- and other aches went away.The first two weeks of training I did about 15,5 hours per week of pure exercise, then the following 3 weeks 20-21 hours per week. While there of course were many hard workouts, it was perhaps more important to have enough hours and miles.
I wanted to race the half ironman in Austin because this year it would be the only finished half distance race for me. I did the race in 2010 and also back then I was very much out of shape in August but trained very hard for about 6-7 weeks and then had a really good race. I still have the same cycling shoes and even same racing flats.
This was also our son Austin's first trip out of town so it was funny that the destination was the city of Austin. Luckily I was able to sleep enough. The day before the race was very traditional for me because it was highly stressful and full of things to do and no rest. Totally the opposite of what it should be.
I have no idea how it happened and why, but in the morning the last 2 miles to the race site took about 50 minutes. In a car! So basically nobody was moving for close to an hour. I couldn't believe that it was happening at an Ironman brand race that's been there for years. There were 2200 racers but they should know how to manage crowds like that. There were two transition areas and I had to run to get mostly set, and I got to the swim start 3 minutes before the start time and that's when finally the announcer said that everything would be pushed up 15 minutes.
Good swim warm up. I let almost all the other pro men go in the start and got into my own rhythm. Quite good swimming but I felt that I couldn't get everything out. Bunch of swim workouts had failed lately because I was biking enough but I took it as a good sign.
I was happy when I saw my time 28.30. I'm not a transition specialist but this time I was very slow getting on the bike. About the first hour I took quite easy on the bike and then picked it up. Bike time 2.23 was quite slow. I ate two gels and drank one bottle of water and less than a full bottle of sports drink. Then on the run I took some water and that's it. A couple of days ago I was shocked to find out that a recent full Ironman winner ate 36 gels during a race! And I only took 2 during a half distance??
I think it was enough though.
Well then the run. It was three laps. First one felt pretty good and then I thought hmm I think I could try a little harder. I was able to pretty much keep the pace through the run. I didn't have a watch or anything and just raced by feel. I was very surprised to be able to run 1.20 half marathon. 6 weeks ago I ran a fresh 10k race at 5.54 per mile pace, and now 13.1 miles at 6.07 per mile after a 1.2 mile swim and 56 mile bike.
The weather was absolutely awesome. about 70 degrees, cloudy and no wind.
I got the same finish time 4.16 than three years ago. That's good. I think later I could improve a little bit.
in 2010 I lost my wetsuit in Austin, and now my air pump never got back from the t1...
Driving back I stayed off the freeway and it was nice to have so little traffic. Life is just easier on the smaller highways. A nice surprise was a little homemade chocolate shop in the very small town of Hico in Texas.
I wanted to race the half ironman in Austin because this year it would be the only finished half distance race for me. I did the race in 2010 and also back then I was very much out of shape in August but trained very hard for about 6-7 weeks and then had a really good race. I still have the same cycling shoes and even same racing flats.
This was also our son Austin's first trip out of town so it was funny that the destination was the city of Austin. Luckily I was able to sleep enough. The day before the race was very traditional for me because it was highly stressful and full of things to do and no rest. Totally the opposite of what it should be.
I have no idea how it happened and why, but in the morning the last 2 miles to the race site took about 50 minutes. In a car! So basically nobody was moving for close to an hour. I couldn't believe that it was happening at an Ironman brand race that's been there for years. There were 2200 racers but they should know how to manage crowds like that. There were two transition areas and I had to run to get mostly set, and I got to the swim start 3 minutes before the start time and that's when finally the announcer said that everything would be pushed up 15 minutes.
Good swim warm up. I let almost all the other pro men go in the start and got into my own rhythm. Quite good swimming but I felt that I couldn't get everything out. Bunch of swim workouts had failed lately because I was biking enough but I took it as a good sign.
I was happy when I saw my time 28.30. I'm not a transition specialist but this time I was very slow getting on the bike. About the first hour I took quite easy on the bike and then picked it up. Bike time 2.23 was quite slow. I ate two gels and drank one bottle of water and less than a full bottle of sports drink. Then on the run I took some water and that's it. A couple of days ago I was shocked to find out that a recent full Ironman winner ate 36 gels during a race! And I only took 2 during a half distance??
I think it was enough though.
Well then the run. It was three laps. First one felt pretty good and then I thought hmm I think I could try a little harder. I was able to pretty much keep the pace through the run. I didn't have a watch or anything and just raced by feel. I was very surprised to be able to run 1.20 half marathon. 6 weeks ago I ran a fresh 10k race at 5.54 per mile pace, and now 13.1 miles at 6.07 per mile after a 1.2 mile swim and 56 mile bike.
The weather was absolutely awesome. about 70 degrees, cloudy and no wind.
I got the same finish time 4.16 than three years ago. That's good. I think later I could improve a little bit.
in 2010 I lost my wetsuit in Austin, and now my air pump never got back from the t1...
Driving back I stayed off the freeway and it was nice to have so little traffic. Life is just easier on the smaller highways. A nice surprise was a little homemade chocolate shop in the very small town of Hico in Texas.
maanantai 16. syyskuuta 2013
cat 5 state time trial champion hahaa
Oli ihan urheilullinen viikonloppu.
Lauantaina oli 10km juoksukisa läheisessä armeijan tukikohdassa ( Fort Sill) jossa kävin pyorällä 25min suuntaansa eli ei kaukana ollut. Ei ole kovaa tullut juostua ja aika oli odotesti heikko 36.42. Lähes neljä minuuttia ennätystä hitaampi..... Oli kaksi nopeampaa kisailijaa. Jalat oli hieman jumissa vielä vaikka kahtena edellisenä päivänä en niitä ollut rasittanut: keskiviikkona oli uinti ja kova voimaharjotus, torstaina ei mittään ja pe uinti. Oli aikomus kyllä ajaa torstaina neljä tuntia pyorällä mutta voimaharjotuksessa tein jalkaprässiä yhellä jalalla yhden jalan kyykkyjen jälkeen, ja etureisi hieman rusahti joten seuraava päivä oli lepo. Onneksi ei enää lauantaina haitannut.
Paikalliset kisat jatkui sunnuntaina pyoräilyn aika- ajon Oklahoman mestaruuskisoilla jotka käytiin Lawtonka järven ja Scott- vuoren äärellä. Menin sinne taas pyorällä, 50 minuuttia meni. Jonkin verran piti odotella joten vielä ennen starttia ajoin 15min kovemman verryttelyn.
Harjoituksen kannaltahan osallistuin, kun jostain syystä kun ei ollut ollut motivaatiota harjotella kisaa varten kunnolla. Ja ihan normaalivanteet ja kypärä oli käytossä. Edellisen viikonlopun triathlonin lisäksi ei ole aikoihin tullut muita kovia harjotuksia kuin tiistain ajo jossa tein 7x5 minuuttia 2min palautusajolla melko kovaa , pikkusen oletettua kisavauhtia helpommin mutta aika hyvin se meni.
Matka oli 37,7km edestakaisella reitillä joka oli sopivan mäkinen. Aika hyvin taisin jakaa käytossä olleet voimat. Puolikkaiden väliajoissa ei ollut kuin muutama sekunti eroa vaikka mennessä oli pieni myotätuuli. Aikaa meni 55.22 eli keskinopeus oli 40,9kmh. Tuolla suorituksella tuli 5. kategorian voitto seitsemän sekunnin turvin. Kokonaistuloksissa taisin olla 18. On se kyllä hieno laji tuo aika- ajo!
I did two races last weekend. On Saturday I did a local 10k. I did the trip on bike, 25 minutes each way
Then on Sunday I rode 50 minutes to Lake Lawtonka by Mt. Scott where cycling time trial championship race was held. I had to wait quite a while before my start so had to do a 15 minute additional warm up. The course was very nice with some hills and actually without much flat riding. I used regular wheels and helmet, no aero equipment since I was there more for training (I don't know what I would be training for though). I did the 23.4 miles in 55.22 so the avg speed was 25.4. I won the cat 5 by just 7 seconds got 18th overall I think. On a bike it is not as obvious that you are in bad shape : )
I really like time trials, especially the long ones. I have done 3 of them this year (one was only 13 miles on road bikes) and they might have been the most "fun" races this year.
I don't even know what's coming up next!
Lauantaina oli 10km juoksukisa läheisessä armeijan tukikohdassa ( Fort Sill) jossa kävin pyorällä 25min suuntaansa eli ei kaukana ollut. Ei ole kovaa tullut juostua ja aika oli odotesti heikko 36.42. Lähes neljä minuuttia ennätystä hitaampi..... Oli kaksi nopeampaa kisailijaa. Jalat oli hieman jumissa vielä vaikka kahtena edellisenä päivänä en niitä ollut rasittanut: keskiviikkona oli uinti ja kova voimaharjotus, torstaina ei mittään ja pe uinti. Oli aikomus kyllä ajaa torstaina neljä tuntia pyorällä mutta voimaharjotuksessa tein jalkaprässiä yhellä jalalla yhden jalan kyykkyjen jälkeen, ja etureisi hieman rusahti joten seuraava päivä oli lepo. Onneksi ei enää lauantaina haitannut.
Paikalliset kisat jatkui sunnuntaina pyoräilyn aika- ajon Oklahoman mestaruuskisoilla jotka käytiin Lawtonka järven ja Scott- vuoren äärellä. Menin sinne taas pyorällä, 50 minuuttia meni. Jonkin verran piti odotella joten vielä ennen starttia ajoin 15min kovemman verryttelyn.
Harjoituksen kannaltahan osallistuin, kun jostain syystä kun ei ollut ollut motivaatiota harjotella kisaa varten kunnolla. Ja ihan normaalivanteet ja kypärä oli käytossä. Edellisen viikonlopun triathlonin lisäksi ei ole aikoihin tullut muita kovia harjotuksia kuin tiistain ajo jossa tein 7x5 minuuttia 2min palautusajolla melko kovaa , pikkusen oletettua kisavauhtia helpommin mutta aika hyvin se meni.
Matka oli 37,7km edestakaisella reitillä joka oli sopivan mäkinen. Aika hyvin taisin jakaa käytossä olleet voimat. Puolikkaiden väliajoissa ei ollut kuin muutama sekunti eroa vaikka mennessä oli pieni myotätuuli. Aikaa meni 55.22 eli keskinopeus oli 40,9kmh. Tuolla suorituksella tuli 5. kategorian voitto seitsemän sekunnin turvin. Kokonaistuloksissa taisin olla 18. On se kyllä hieno laji tuo aika- ajo!
I did two races last weekend. On Saturday I did a local 10k. I did the trip on bike, 25 minutes each way
Then on Sunday I rode 50 minutes to Lake Lawtonka by Mt. Scott where cycling time trial championship race was held. I had to wait quite a while before my start so had to do a 15 minute additional warm up. The course was very nice with some hills and actually without much flat riding. I used regular wheels and helmet, no aero equipment since I was there more for training (I don't know what I would be training for though). I did the 23.4 miles in 55.22 so the avg speed was 25.4. I won the cat 5 by just 7 seconds got 18th overall I think. On a bike it is not as obvious that you are in bad shape : )
I really like time trials, especially the long ones. I have done 3 of them this year (one was only 13 miles on road bikes) and they might have been the most "fun" races this year.
I don't even know what's coming up next!
lauantai 7. syyskuuta 2013
won a race
On Thursday afternoon I was leaving for a long bike ride when I remembered that there was a triathlon nearby on Saturday. I did the ride anyway, 74 miles on my triathlon bike.
Then today I did the one- hour bike hike to Lake Elmer Thomas by Mount Scott to race a triathlon called Body vs. Earth, which is a quite long sprint. I had enough time to do a pretty good swim warm up as well. I was second out of the water (duration about 10.40), led the whole bike (18miles) but another guy really got to the transition at the same time. During the past 8 weeks I hadn't done a single hard bike workout so I didn't really feel strong but it went well enough.
The run was a 4 mile trail run but still I hadn't expected anything hard, but I was wrong. The course was a one- loop trail with very steep ups and downs, and it was very rocky with loose sharp rocks. My foot slipped a few times going down the hills. Some Finnish curse words were used. I was behind the other guy for a mile but then passed him but he caught up to me a couple of times later on, partly because there were moments when I wasn't sure where to go next. I can barely say that I ran the whole way: it's a funny feeling going up a steep hill almost walking, but exhausted and breathing super heavy!
I got to the finish first and then rode one hour back home. Not a lazy day!
Then today I did the one- hour bike hike to Lake Elmer Thomas by Mount Scott to race a triathlon called Body vs. Earth, which is a quite long sprint. I had enough time to do a pretty good swim warm up as well. I was second out of the water (duration about 10.40), led the whole bike (18miles) but another guy really got to the transition at the same time. During the past 8 weeks I hadn't done a single hard bike workout so I didn't really feel strong but it went well enough.
The run was a 4 mile trail run but still I hadn't expected anything hard, but I was wrong. The course was a one- loop trail with very steep ups and downs, and it was very rocky with loose sharp rocks. My foot slipped a few times going down the hills. Some Finnish curse words were used. I was behind the other guy for a mile but then passed him but he caught up to me a couple of times later on, partly because there were moments when I wasn't sure where to go next. I can barely say that I ran the whole way: it's a funny feeling going up a steep hill almost walking, but exhausted and breathing super heavy!
I got to the finish first and then rode one hour back home. Not a lazy day!
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Viime viikot on menneet rennosti, ilman kovin tavotteellista harjottelua. Uinnit kyllä normaalisti mutta pyorän ja juoksun osalta kovia harjotuksia en juuri ole tehnyt. Pitkät lenkit on tullut tehtyä melkein joka viikko ja viime sunnuntaina tulikin juostua 32km joka on kilometrimäärässä pisin juoksulenkki mitä olen tehnyt. Ajan perusteella ei ollut pisin: nyt meni 2.45 kun kerran La Pazissa juoksin 3 tunnin lenkin mutta se oli reilusti hitaampaa vauhtia mäkisten katujen ja erittäin ohuen ilman takia.
On ollut pitkä ja kuuma kesää eikä loppua näy. Eilen tein iltapäivällä semmoisen ulkoilun kun 1h50min pyorällä plus 30 min juosten ja lämpoä oli hieman yli 40.
Kesällähän opiskelin kanssa ja syyslukukausi alkoi aika pian sen jälkeen. Ensimmäiset ehkä 2,5 vuotta opiskelu oli vain harrastus ja väline jolla pääsi Suomea lämpimämpään paikkaan, ja useimmiten otin vain minimimäärän kursseja kokopäiväopiskelun täyttämiseksi. Ensi vuoden joulukuuhun asti pitäisi kestää kun ei tässä vaiheessa voi enää juurikaan opiskelua nopeuttaa.
Lately I have taken training quite easy. No fast runs or hard cycling efforts, but I have kept swimming well and done most long rides and runs. I'm just not committed to training hard now.
Last weekend I managed to do a 20 mile run my longest ever distance. It took 2h45min, but once in La Paz I did a 3- hour run but it was slow because of the hilly streets and killer altitude.
This is my first summer in the U.S. and the heat has made me suffer quite a bit. There was a time when I enjoyed very hot weather but not anymore....
For the first maybe 2.5 years studying was more like a hobby and a tool for me to get away from Finland's cold winters, and many times I only took 12 hours per semester. My second year (in Tyler) I didn't really achieve a lot academically. Now it's a little more serious but I still have until the end of next year and then I should get my bachelor's degree if I keep going and nothing unexpected happens. Hopefully 30 years from now studying has proved to be worth it because there are days I regret getting back to school after 8 months in Bolivia in 2011. Bolivia is where I'd like to be
On ollut pitkä ja kuuma kesää eikä loppua näy. Eilen tein iltapäivällä semmoisen ulkoilun kun 1h50min pyorällä plus 30 min juosten ja lämpoä oli hieman yli 40.
Kesällähän opiskelin kanssa ja syyslukukausi alkoi aika pian sen jälkeen. Ensimmäiset ehkä 2,5 vuotta opiskelu oli vain harrastus ja väline jolla pääsi Suomea lämpimämpään paikkaan, ja useimmiten otin vain minimimäärän kursseja kokopäiväopiskelun täyttämiseksi. Ensi vuoden joulukuuhun asti pitäisi kestää kun ei tässä vaiheessa voi enää juurikaan opiskelua nopeuttaa.
Lately I have taken training quite easy. No fast runs or hard cycling efforts, but I have kept swimming well and done most long rides and runs. I'm just not committed to training hard now.
Last weekend I managed to do a 20 mile run my longest ever distance. It took 2h45min, but once in La Paz I did a 3- hour run but it was slow because of the hilly streets and killer altitude.
This is my first summer in the U.S. and the heat has made me suffer quite a bit. There was a time when I enjoyed very hot weather but not anymore....
For the first maybe 2.5 years studying was more like a hobby and a tool for me to get away from Finland's cold winters, and many times I only took 12 hours per semester. My second year (in Tyler) I didn't really achieve a lot academically. Now it's a little more serious but I still have until the end of next year and then I should get my bachelor's degree if I keep going and nothing unexpected happens. Hopefully 30 years from now studying has proved to be worth it because there are days I regret getting back to school after 8 months in Bolivia in 2011. Bolivia is where I'd like to be
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
on ilmoja pidellyt
Olin aamulla triathlon kisoissa El Renossa jonka piti olla perusmatka mutta ennen kisaa horisontissa näkyi kova ukkosmyrsky ja tuuli kävi juuri samasta suunnasta. Kisa muutettiin sprintiksi mutta pyoräilyn alkuvaiheilla sade oli jo tosi kova ja salamoi joten kilpa keskeytettiin. Tämä kisahan piti olla kesäkuun alussa mutta peruttiin kun kaksi päivää sitä ennen tornado osui alueelle. Noin 1,5 tunnin matka sinne on.
Torstaina iltapäivällä olin menossa uimaan mutta allas oli kiinni joten tein kovan voimaharjotuksen ylävartalolle, ja uin seuraavana päivänä kipeillä lihaksilla 3x500 kovaa. Sitten kun ennen kisaa ei saanut mennä uintiverryttelyä tekemään niin iski kyllä ihan hirveet hapot kipeisiin lihaksiin enkä päässyt mihinkään ja varmaan 20 oli edellä parinsadan metrin uinnin jälkeen mutta sitten pääsin vauhtiin.
Viime viikot on menneet jouksuvauhtia parannellessa ja aloin tekemään jaloillekkin voimaa viime kuussa. Vihdoin torstaina 5x1km radalla sujui "normaaliin" tapaan ensi kertaa syksyn jälkeen. Asiaa varmaan auttoi että illalla kun ulos menin alkoi satamaan ja pois tultua lämpotila oli vain 29 astetta. Oli ensimmäinen sade noin puoleentoista kuukauteen. Keskiviikkona ja torstaina oli 41 astetta iltapäivällä. Keskimääräinen päivän korkein lämpotila täällä on heinäkuussa 35,7 ja elokuussa 35,6 että rankkaa on eikä kannata ainakaan juoksemaan mennä muuten kuin aikaiseen tai myohään illalla vaikka illalla klo 10:kin on vielä yleensä 30 mittarissa.
This has been an odd triathlon season for me:
Galveston DNS (knee issue)
Tyler oly 1st
Route 66 oly canceled (tornado)
Kansas DNF (stomach issue)
Buffalo Springs Lake DNS (car issue)
Route 66 oly rescheduled DNF/canceled during the race (thunderstorm)
Torstaina iltapäivällä olin menossa uimaan mutta allas oli kiinni joten tein kovan voimaharjotuksen ylävartalolle, ja uin seuraavana päivänä kipeillä lihaksilla 3x500 kovaa. Sitten kun ennen kisaa ei saanut mennä uintiverryttelyä tekemään niin iski kyllä ihan hirveet hapot kipeisiin lihaksiin enkä päässyt mihinkään ja varmaan 20 oli edellä parinsadan metrin uinnin jälkeen mutta sitten pääsin vauhtiin.
Viime viikot on menneet jouksuvauhtia parannellessa ja aloin tekemään jaloillekkin voimaa viime kuussa. Vihdoin torstaina 5x1km radalla sujui "normaaliin" tapaan ensi kertaa syksyn jälkeen. Asiaa varmaan auttoi että illalla kun ulos menin alkoi satamaan ja pois tultua lämpotila oli vain 29 astetta. Oli ensimmäinen sade noin puoleentoista kuukauteen. Keskiviikkona ja torstaina oli 41 astetta iltapäivällä. Keskimääräinen päivän korkein lämpotila täällä on heinäkuussa 35,7 ja elokuussa 35,6 että rankkaa on eikä kannata ainakaan juoksemaan mennä muuten kuin aikaiseen tai myohään illalla vaikka illalla klo 10:kin on vielä yleensä 30 mittarissa.
This has been an odd triathlon season for me:
Galveston DNS (knee issue)
Tyler oly 1st
Route 66 oly canceled (tornado)
Kansas DNF (stomach issue)
Buffalo Springs Lake DNS (car issue)
Route 66 oly rescheduled DNF/canceled during the race (thunderstorm)
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Kansas Ironman 70.3 in the pros
Summary: Got too much dirty lake water into my stomach during the choppy swim. Kept throwing up all over myself and my bicycle during the bike. I was only able to drink a few sips of water, no sports drink or gels= no real hopes of a good result but I finished the bike anyway.
I was going to quit after the bike leg but since I started in the pro wave ahead of everyone else, when I got into t2 I was the only racer around at that time and people were cheering at me so I started the run as well and quit later...
Good thing was that my swim time was my fastest for a half ironman 27.44. It was a wetsuit swim. I had this guy the whole time swimming about 20 meters ahead of me and in the transition I saw it was Robbie Wade who is not a bad swimmer and I thought wow I guess I'm still in the race. For the first time in my life I also felt that my transitions were fast! (I actually trained that this week). Nowadays I am using socks for the run so that takes some time though.
The three time Ironman world champion Craig Alexander won the race.
I was going to quit after the bike leg but since I started in the pro wave ahead of everyone else, when I got into t2 I was the only racer around at that time and people were cheering at me so I started the run as well and quit later...
Good thing was that my swim time was my fastest for a half ironman 27.44. It was a wetsuit swim. I had this guy the whole time swimming about 20 meters ahead of me and in the transition I saw it was Robbie Wade who is not a bad swimmer and I thought wow I guess I'm still in the race. For the first time in my life I also felt that my transitions were fast! (I actually trained that this week). Nowadays I am using socks for the run so that takes some time though.
The three time Ironman world champion Craig Alexander won the race.
tiistai 28. toukokuuta 2013
a rare victory
I made a trip deep into East Texas last weekend to race a triathlon. I was supposed to do the Tyler half ironman but I had missed a lot of training (especially running) in the spring due to knee pain so I downgraded and did the olympic distance race instead. For a long time I thought I would not go at all but finally realized that racing would boost my fitness and also rise my sport spirit after difficult times.
I definitely had no pressure since I knew the best athletes would race the half because that's where the price money was. But I was surprised that I would even be the fastest swimmer by about 3 minutes, if I read the results right.
After the turnaround a kayak came and started talking to me because he thought I was taking a shortcut and I had to tell them I was swimming the shorter course. I think I managed to swim quite straight by my standards, especially the second half of the swim. I could look up and then swim maybe 10-20 seconds with my eyes closed and then just check again I was going straight. The water temperature was 80 so no wetsuits. So the swim was a very relaxed effort. The same cruising continued throughtout the bike and run as well. Soon after where the half and olympic bike courses separated a woman driving tried to convince me to go back because she had seen some half distance racers going the other way.
I had only ran after biking once this year and felt terrible then but now the run started well and went well enough for now and the rain was refreshing! The whole race took 2.08 and I won by 8-9 minutes. Good preparation for next races. This was only my second overall 1st place.
It is a pretty long drive but I always like to go to Tyler for the races because I like the venue, I know the area and there are always people that I know plus the races are well organized. While on the bike I realized that all of my last 3 races have been in Tyler.
results: https://www.nolimitstiming.com/results/default.aspx?event=21385&r=5433
I definitely had no pressure since I knew the best athletes would race the half because that's where the price money was. But I was surprised that I would even be the fastest swimmer by about 3 minutes, if I read the results right.
After the turnaround a kayak came and started talking to me because he thought I was taking a shortcut and I had to tell them I was swimming the shorter course. I think I managed to swim quite straight by my standards, especially the second half of the swim. I could look up and then swim maybe 10-20 seconds with my eyes closed and then just check again I was going straight. The water temperature was 80 so no wetsuits. So the swim was a very relaxed effort. The same cruising continued throughtout the bike and run as well. Soon after where the half and olympic bike courses separated a woman driving tried to convince me to go back because she had seen some half distance racers going the other way.
I had only ran after biking once this year and felt terrible then but now the run started well and went well enough for now and the rain was refreshing! The whole race took 2.08 and I won by 8-9 minutes. Good preparation for next races. This was only my second overall 1st place.
It is a pretty long drive but I always like to go to Tyler for the races because I like the venue, I know the area and there are always people that I know plus the races are well organized. While on the bike I realized that all of my last 3 races have been in Tyler.
results: https://www.nolimitstiming.com/results/default.aspx?event=21385&r=5433
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
kisaa
I did my first official cycling races yesterday! There was a time trial in the morning (mass start legal bikes and equipment only) that was 13.5 miles on a very hilly course. I got second in the cat 5.
Later was the 36 miles road race. It was cloudy, windy and cold so many, including me, had full winter gear on. I hadn't even done any group rides since my time in Tyler so I was at the back for the first 30 min. The group was very restless and everybody seemed to be worried about missing the possible break away. At the halfway point we started going against the wind and nobody really wanted to be the leader so we were going really slow. Of course everybody was feeling the morning time trial. Little later I saw the lead guys give it up, and the next ones didn't seems to be intersted in riding, so I launched a maximum sprint going up this long but not steep hill. I hoped that only a few would follow me, but once I looked back I saw nobody was with me and the group was still going slow at least a 100 meters back. about 15 miles left but I didnt want to wait for them and kept going solo as hard as I could until they caught up to me about 20 minutes later. I did recover a little bit but was no threat during the hilly last two miles that were full of sprints and so I ended up 10th. I experienced the glory, pain, and failure of a long solo breakaway, but I still believe bike races can be won that way!
Viime kirjoituksen jälkeisenä päivänä eli kaksi viikkoa sitten tein pitkän uintitestin 2000+1000+500 joka meni kyllä hyvin ja kokonaisaika parantui 36 sekuntia, ja viime lokakuun aika 56s. Sitten tuli kohtalainen viikko johon mahtui jopa pitkä pyorälenkki jota ei ollut tullut 1,5 kuukauteen. Yhellä pyorälenkillä koirat lähti juoksemaan mukana, mikä on tietysti normaalia, ja loivaan ylämäkeen tein noin puolen minuutin maksimaalisen sprintin, ja sen jälkeen päätin tehdäkin sprinttiharjoituksen ja niitä tuli 10 lisää, maksimaalisesti. Sain siitä idean että lähtisin pyoräilykisoihin. Yksi sprinttihartjoitus lissää ja 5x5 min harjoitus kanssa ja "valmista" tuli. Polvivaivan, vauvan ja kouluasioiden takia ei ole pystynyt harjottelemaan paljoa, joten pyoräilykisa vaikutti sopivalta tehtävältä. Koskaan ennen en ollut oikeassa kisassa ollut mukana, enkä kahteen vuoteen ole edes käynyt porukka- ajoissa.
Eilen aamulla oli sitten 22km aika-ajo joka piti ajaa normaalilla massastarttiin kelpaavalla pyorällä. Oli erittäin mäkinen reitti enkä kerinnyt verrytellä kun 5min tosi kevyesti ja hapot iski jo minuutin jälkeen. Olin oman eli 5. kategorian toinen 25-30 ajajan joukossa. 5. kategoria on alhaisin: on tultava maaliin 10 massastarttikisaa että voi siirtyä neloseen. Se ei kuitenkaan tarkoita etteiko hyviä ajajia olis mukana.
Myohemmin samana päivänä oli 57km kisa. Taivas oli mennyt pilveen, ja oli kylmempää ja tuulisempaa kuin aamulla. Tämä kevät ei ole ollut läheskään yhtä lämmin kuin viime vuonna tai Teksasin vuosina. Talvitamineissa ajoin. Joukon hännillä olin ensimmäiset ehkä 30 min, enkä sitten ollut huomannut että joku oli 50-100m karkumatkalla. Olisin varmaan lähtenyt mukaan. Siirryin parijonon keulaan ja haasteltiin naapurikaupungin ukon kanssa kun tasaisella osuudella vauhtia riitti helposti. Hänellä olikin kunnon pyorä: BMC aika- ajopyorä viimeisen päälle ja aerokiekoilla, mutta normaali tanko. Kun taas käännyttiin mäkiselle tielle ja tuulta vastaan, vauhti hidastui eikä edes vuorovetoa ollut . Kaikillahan tietysti oli jalat muusina aamun aika- ajosta. Olin noin toisessa- kolmannessa rivissä kun edessä ollut parivaljakko siirtyi syrjään, eikä kukaan tahtonut olla kärjessä. Survaisin irtiottoon pitkään loivaan ylämäkeen ja toivoin että muutama olisi seurannut, kun olihan se porukka hermostunutta ja vaikutti siltä että kaikki odotteli irtiottoa. Mäen päällä katsoin taakse muttä ketään ei ollut mukana, ja ryhmä hidasteli nyt noin 100m takana! Vielä oli puolet matkaa jäljellä mutta en kehdannut jäädä odottelemaan vaan jatkoi yksin. Muutamassa minuutissa tuli satojen metrien ero. Parikymmentä minuuttia meni yksin kunnes ryhmä sai kiinni. Tuli ikäänkuin kaksi aika- ajo suoritusta samana päivänä! Palauduin jonkun verran, mutta viimeiset mäkiset 3km oli yhtä kirien sarjaa jossa jäin sijalle 10 ja lopussa juuri ja juuri pystyin pariksi sekunniksi kerrallaan nousemaan seisaalleen polkemaan.
Later was the 36 miles road race. It was cloudy, windy and cold so many, including me, had full winter gear on. I hadn't even done any group rides since my time in Tyler so I was at the back for the first 30 min. The group was very restless and everybody seemed to be worried about missing the possible break away. At the halfway point we started going against the wind and nobody really wanted to be the leader so we were going really slow. Of course everybody was feeling the morning time trial. Little later I saw the lead guys give it up, and the next ones didn't seems to be intersted in riding, so I launched a maximum sprint going up this long but not steep hill. I hoped that only a few would follow me, but once I looked back I saw nobody was with me and the group was still going slow at least a 100 meters back. about 15 miles left but I didnt want to wait for them and kept going solo as hard as I could until they caught up to me about 20 minutes later. I did recover a little bit but was no threat during the hilly last two miles that were full of sprints and so I ended up 10th. I experienced the glory, pain, and failure of a long solo breakaway, but I still believe bike races can be won that way!
Viime kirjoituksen jälkeisenä päivänä eli kaksi viikkoa sitten tein pitkän uintitestin 2000+1000+500 joka meni kyllä hyvin ja kokonaisaika parantui 36 sekuntia, ja viime lokakuun aika 56s. Sitten tuli kohtalainen viikko johon mahtui jopa pitkä pyorälenkki jota ei ollut tullut 1,5 kuukauteen. Yhellä pyorälenkillä koirat lähti juoksemaan mukana, mikä on tietysti normaalia, ja loivaan ylämäkeen tein noin puolen minuutin maksimaalisen sprintin, ja sen jälkeen päätin tehdäkin sprinttiharjoituksen ja niitä tuli 10 lisää, maksimaalisesti. Sain siitä idean että lähtisin pyoräilykisoihin. Yksi sprinttihartjoitus lissää ja 5x5 min harjoitus kanssa ja "valmista" tuli. Polvivaivan, vauvan ja kouluasioiden takia ei ole pystynyt harjottelemaan paljoa, joten pyoräilykisa vaikutti sopivalta tehtävältä. Koskaan ennen en ollut oikeassa kisassa ollut mukana, enkä kahteen vuoteen ole edes käynyt porukka- ajoissa.
Eilen aamulla oli sitten 22km aika-ajo joka piti ajaa normaalilla massastarttiin kelpaavalla pyorällä. Oli erittäin mäkinen reitti enkä kerinnyt verrytellä kun 5min tosi kevyesti ja hapot iski jo minuutin jälkeen. Olin oman eli 5. kategorian toinen 25-30 ajajan joukossa. 5. kategoria on alhaisin: on tultava maaliin 10 massastarttikisaa että voi siirtyä neloseen. Se ei kuitenkaan tarkoita etteiko hyviä ajajia olis mukana.
Myohemmin samana päivänä oli 57km kisa. Taivas oli mennyt pilveen, ja oli kylmempää ja tuulisempaa kuin aamulla. Tämä kevät ei ole ollut läheskään yhtä lämmin kuin viime vuonna tai Teksasin vuosina. Talvitamineissa ajoin. Joukon hännillä olin ensimmäiset ehkä 30 min, enkä sitten ollut huomannut että joku oli 50-100m karkumatkalla. Olisin varmaan lähtenyt mukaan. Siirryin parijonon keulaan ja haasteltiin naapurikaupungin ukon kanssa kun tasaisella osuudella vauhtia riitti helposti. Hänellä olikin kunnon pyorä: BMC aika- ajopyorä viimeisen päälle ja aerokiekoilla, mutta normaali tanko. Kun taas käännyttiin mäkiselle tielle ja tuulta vastaan, vauhti hidastui eikä edes vuorovetoa ollut . Kaikillahan tietysti oli jalat muusina aamun aika- ajosta. Olin noin toisessa- kolmannessa rivissä kun edessä ollut parivaljakko siirtyi syrjään, eikä kukaan tahtonut olla kärjessä. Survaisin irtiottoon pitkään loivaan ylämäkeen ja toivoin että muutama olisi seurannut, kun olihan se porukka hermostunutta ja vaikutti siltä että kaikki odotteli irtiottoa. Mäen päällä katsoin taakse muttä ketään ei ollut mukana, ja ryhmä hidasteli nyt noin 100m takana! Vielä oli puolet matkaa jäljellä mutta en kehdannut jäädä odottelemaan vaan jatkoi yksin. Muutamassa minuutissa tuli satojen metrien ero. Parikymmentä minuuttia meni yksin kunnes ryhmä sai kiinni. Tuli ikäänkuin kaksi aika- ajo suoritusta samana päivänä! Palauduin jonkun verran, mutta viimeiset mäkiset 3km oli yhtä kirien sarjaa jossa jäin sijalle 10 ja lopussa juuri ja juuri pystyin pariksi sekunniksi kerrallaan nousemaan seisaalleen polkemaan.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
viesti
Aikalailla ohi on kevät mennyt. Maaliskuussa tuli vain noin 30- 34 tuntia harjottelua, muutama harjotus jäi merkitsemättä. Viimeiset 2 viikkoa on voinut juostakkin jo mutta enintään 45 min on tullut kerralla. Juoksu- ja pyoräkunto ei ole hyviä mutta ei nyt täysin katastrofaalisiakaan vaikka kaksi ja puoli kuukautta on kyllä mennyt piloille vain jotenkin kuntoa ylläpitäen. Sääri ja akilleskin on hieman oireilleet. Uinti on koko ajan sujunut hyvin ja lievästi ennätysvauhteja vaikka en siihen kuitenkaan ole erityisesti panostanut vaikka olis tietysti pitänyt. Tosin on se uintiharjottelukin rajallista varsinkin jos voimaharjoituksiakin tekee ja kovaa ui.
Galvestonin puolimatkalle olin menossa huhtikuun 1. viikonloppuna mutta välistä jäi. Seuraava kisa olis 26.5 (ilmottauduttu on jo aikaa sitten) ja puolimatka sekin mutta saa nähdä miten tässä taas taipuu lähiviikkoina.
I have pretty much missed this spring trainingwise because only the last two weeks I have been able to do some limited running and biking. Not more than 45min runs at a time so far with 4 miles quite hard. Two and a half months of poor training, but swimming is going well. I went to see a doctor a while back: an x ray and then an MRI were taken but nothing was found.
I was not able to go to my first race of the year, the half ironman in Galveston. I really wanted to go there because I was there in 2010 and did very well and the bike course is so simple and flat. That race in 2010 was only my 4th ever triathlon (now the total is 11 plus 2 dnfs), and still today the only race I have done twice is the sprint Rose City Triathlon.
During these weeks the motivation to really train has been difficult to find and I'm not sure when I will compete the next time. Motivation enables proper training, racing comes after the training. But racing can be training too?
Actually it has been fun living without the really hard workouts: I have not been overly tired because of them!
Galvestonin puolimatkalle olin menossa huhtikuun 1. viikonloppuna mutta välistä jäi. Seuraava kisa olis 26.5 (ilmottauduttu on jo aikaa sitten) ja puolimatka sekin mutta saa nähdä miten tässä taas taipuu lähiviikkoina.
I have pretty much missed this spring trainingwise because only the last two weeks I have been able to do some limited running and biking. Not more than 45min runs at a time so far with 4 miles quite hard. Two and a half months of poor training, but swimming is going well. I went to see a doctor a while back: an x ray and then an MRI were taken but nothing was found.
I was not able to go to my first race of the year, the half ironman in Galveston. I really wanted to go there because I was there in 2010 and did very well and the bike course is so simple and flat. That race in 2010 was only my 4th ever triathlon (now the total is 11 plus 2 dnfs), and still today the only race I have done twice is the sprint Rose City Triathlon.
During these weeks the motivation to really train has been difficult to find and I'm not sure when I will compete the next time. Motivation enables proper training, racing comes after the training. But racing can be training too?
Actually it has been fun living without the really hard workouts: I have not been overly tired because of them!
perjantai 1. maaliskuuta 2013
viesti
Viime kirjotuksen jälkeen olin kaksi viikkoa kokonaan juoksematta kun polvi oli kipeä, ja vain yks pieni pyorälenkki tuli. Viime viikolla kolme lyhyttä juoksua mutta ei se polvi hyvää tykännyt. Vois vielä ibuprofeenin kanssa koitella jos onnistuisi sama kun viime keväänä, eli aina ibuprofeenia ennen juoksemista 6-7 viikon ajan.
Peruspyoräilyä jonkun verran on tullut mutta eihän kunto kovin hyvä nyt ole muuten kun uinnissa jota on tullut hyvin sitten harjoteltua. Ois tullut kahtena viikkona peräkkäin ennätysmäärät, mutta viime sunnuntaina en ollut vielä kerinnyt uimaan mennä kun piti lähtä sairaalaan ja poika syntyi maanantaina. Tällä viikolla tiistaina vakio 200m toistoissa ja torstain 500 vedoissa molemmissa oli ennätysvauhit. Kolmella viime uintikerralla yhteensä kaksi muuta "uimaria" näin, eli rauhallista oli.
I didn't run for two weeks after I hurt my knee, and by now I have only done four short runs and the last one was only 15 minutes because the pain was pretty sharp. Cycling has also been limited. So I think now I have to try running only with ibuprofen like I did for 6-7 weeks a year ago. Of course, it might turn out to be a bad idea in the end, but it worked last year even though the injury was not similar to the current one.
I'm now clearly behind the run and bike shape I was in about a month ago, but swimming that has improved to best- ever times this week on two occasions. Also I would have reached weekly swim mileage records two times in a row, but last Sunday afternoon we had to go to the hospital because out baby was about to be born. More work to do, more responsibility, less sleep, but I think I could still manage medium training if only my leg was ok. After some more time I'll have to see if I should take a serious break to heal properly and just swim. Now would be a good time for that because of the baby, too...
Peruspyoräilyä jonkun verran on tullut mutta eihän kunto kovin hyvä nyt ole muuten kun uinnissa jota on tullut hyvin sitten harjoteltua. Ois tullut kahtena viikkona peräkkäin ennätysmäärät, mutta viime sunnuntaina en ollut vielä kerinnyt uimaan mennä kun piti lähtä sairaalaan ja poika syntyi maanantaina. Tällä viikolla tiistaina vakio 200m toistoissa ja torstain 500 vedoissa molemmissa oli ennätysvauhit. Kolmella viime uintikerralla yhteensä kaksi muuta "uimaria" näin, eli rauhallista oli.
I didn't run for two weeks after I hurt my knee, and by now I have only done four short runs and the last one was only 15 minutes because the pain was pretty sharp. Cycling has also been limited. So I think now I have to try running only with ibuprofen like I did for 6-7 weeks a year ago. Of course, it might turn out to be a bad idea in the end, but it worked last year even though the injury was not similar to the current one.
I'm now clearly behind the run and bike shape I was in about a month ago, but swimming that has improved to best- ever times this week on two occasions. Also I would have reached weekly swim mileage records two times in a row, but last Sunday afternoon we had to go to the hospital because out baby was about to be born. More work to do, more responsibility, less sleep, but I think I could still manage medium training if only my leg was ok. After some more time I'll have to see if I should take a serious break to heal properly and just swim. Now would be a good time for that because of the baby, too...
torstai 7. helmikuuta 2013
Polveen tuli ongelma tiistaina kun olin radalla juoksemassa, eli taas piti kävellä puol tuntia kotiin kun ei pystyny juoksemaan! Eikohän taas viikon ainakin saa viettää ilman juoksemista, ja tällä kertaa ilman pyoräilyäkin. Sitten voisi katsoa ja koettaa, mutta kokemuksen mukaan voi sanoa että aika harvoin polven ongelmat on viikossa ohi. Muutamia kuukausia yleensä kestää mutta eihän tässä tiiä ja toivottavasti ois onnea tällä kertaa. Mutta eipä viiti pipoa kiristellä kun onhan tässä vaikka ainakin viistoista vuotta aikaa urheilla jos vaan jaksaa
On Tuesday I hurt my knee quite badly running on the HS track. Once again I had to walk 30 minutes home...might be wiser to always ride a bicycle to the track and start running while there, because so many times I am not able to run back home! Or maybe even drive, like normal people.
No idea what made the knee hurt but the next day walking was difficult, today was better other than the bicycle trip to the school and back which was actually painful. I guess at least one week swimming only- training is necessary but you never know...
Training went very well after I got over my cramping problems. Swimming times suddenly jumped close to where they were last spring and in the fall.
Also last week I rode my long cycling time trial course (it's out and back) 3,5 minutes faster than ever before which was encouraging.
Riding back home though a almost killed me. I waited at lights where there were two lanes going straight each way, and a middle lane for turning left where I was going to. First went the crossing traffic. Then the arrow for left turn turned green so I started moving (nobody ahead of me) and saw the vehicle that had waited opposite me moving and turning to its left like it was supposed to, but also a purple car with huge rims that had been next to it started going straight, coming straight at me! For about 0.01 seconds I thought it should slow down and let me go first because he made a big mistake, then in the next 0.01 seconds I realized he was only accelerating and that I could not stop quick enough but had to try a sprint to safety. Hells bells, that was the closes call for me being hit, ever! I think it is quite normal that when you are waiting at the stop lights and the lane on your left is the left turning lane, you react a little bit once the car on your left starts moving, but then you realize you can't go yet because they get the green light before you! But the guy who almost hit me just hit the gas and never had that second thought and obviously never looked up (I'm sure he was playing with his fancy iPhone) until some other driver or drivers made some noise. The heck, I don't think he even heard that.
On Tuesday I hurt my knee quite badly running on the HS track. Once again I had to walk 30 minutes home...might be wiser to always ride a bicycle to the track and start running while there, because so many times I am not able to run back home! Or maybe even drive, like normal people.
No idea what made the knee hurt but the next day walking was difficult, today was better other than the bicycle trip to the school and back which was actually painful. I guess at least one week swimming only- training is necessary but you never know...
Training went very well after I got over my cramping problems. Swimming times suddenly jumped close to where they were last spring and in the fall.
Also last week I rode my long cycling time trial course (it's out and back) 3,5 minutes faster than ever before which was encouraging.
Riding back home though a almost killed me. I waited at lights where there were two lanes going straight each way, and a middle lane for turning left where I was going to. First went the crossing traffic. Then the arrow for left turn turned green so I started moving (nobody ahead of me) and saw the vehicle that had waited opposite me moving and turning to its left like it was supposed to, but also a purple car with huge rims that had been next to it started going straight, coming straight at me! For about 0.01 seconds I thought it should slow down and let me go first because he made a big mistake, then in the next 0.01 seconds I realized he was only accelerating and that I could not stop quick enough but had to try a sprint to safety. Hells bells, that was the closes call for me being hit, ever! I think it is quite normal that when you are waiting at the stop lights and the lane on your left is the left turning lane, you react a little bit once the car on your left starts moving, but then you realize you can't go yet because they get the green light before you! But the guy who almost hit me just hit the gas and never had that second thought and obviously never looked up (I'm sure he was playing with his fancy iPhone) until some other driver or drivers made some noise. The heck, I don't think he even heard that.
lauantai 26. tammikuuta 2013
I didn't run for a week, but only took 2 days off until I did easy bike rides daily. To avoid any more cramping I bought magnesium pills since I thought I remembered someone saying it can help with cramps. Swimming was better this week but I'm still quite far from my best swimming times. Then on Friday I did an easy run of one hour and I don't know when was the last time running felt that easy...today I did another, faster run.
Weather looks good and warm for the next three days so I will take my tt bike out.
Viikon olin sitten juoksematta ja pari päivää ilman pyoräilyäkin ja ostin magnesium tabletteja kun muistelin että joskus jossain niitä on suositeltu jos on kramppeja. Ma- ti ja ke pyoräilin kaks tuntia tai vähän enemmän per päivä ja uinnit sujui ihan hyvin, sitten eilen perjantain juoksin tunnin ja empä muista millon viimeksi olis noin helppoa ollut juoksu. Tänään ainut mitä tein oli sitten 16km reippaasti 3.52 kilsavauhtia, yht 21km. Tuo on kyllä aika hyvä harjoitus tuolla vauhdilla kun se on kuitenkin aika hyvää ja nopeaa vauhtia mutta ei tarvii juurikaan kärsiä, ja matkaakin on ihan hyvin. Tuossa kaupungin ulkopuolella on hieman kumpuileva peltoalue jossa on suoria hiekkateitä, ja joka risteyksen väli on yksi maili. Tylsää? No ei.10 mailia siis tuli reipasta.
Jos vähän enemmän Lawtonin olosuhteista niin toinen ihan hyvä paikka juoksemiseen täällä on puisto jonka ympäri voi enimmäkseen ruoholla juosta 15min per kierros, ja siinä on hiekkaväyliä ja kanssa betoninen reitti, ja lukio yleisurheilukenttineen on samassa yhteydessä. Ja ainakin kaksi muutakin yu kenttää on aika lähellä ja harvemmin siellä ketään on jos ei koulun joukkueet ole harjottelemassa, eikä pallonpotkijoitakaan kun ei ole jalkapallomaaleja. Vaikka voihan sitä juosta melkein missä vaan, mutta kovaa jos juoksee niin rauhallinen tie on tietysti paras. Sitten yliopistolla on kuusiratainen uima-allas jossa ei kertaakaan ole tarvinnu jakaa rataa toisen uimarin kanssa ja joka on suomalaisiin altaisiin verrattuna lämmin. Avoinna ma- pe 6-8, 11-13 ja 4-8 ja la 12-16 ja su 14-18.
Pyoräilyyn sopivia, tarpeeksi hyväpintaisia teitä on paljon enemmän kun mitä Suomen maaseudulla on. Enimmäkseen aika suoraa tietä saa ajaa mutta täysin tasaisia pätkiä ei paljon ole, vaan sopivan mäkistä ja sitten on tietysti Wichita Mountains luonnonsuojelualue tässä lähes ihan vieressä, jossa on Mount Scott jonka huipulle vievä tie nousee n.250 metriä alle 5km matkalla. Kovaa jos ajaa niin noin 15 minuutin vetoja on. Joka kerta näkee puhveleita kun ajaa sen vuoristoalueen läpi, joskus jopa parikymmentä. Metsää tai puita ei kovin monessa paikkaa ole joten yleensä on tuulista.
Seuraaville kolmelle päivälle on luvassa harvinaisen lämpimät iltapäivälämpotilat 21-23 astetta joten varmaan aika- ajopyorällä tulee ajettua.
Weather looks good and warm for the next three days so I will take my tt bike out.
Viikon olin sitten juoksematta ja pari päivää ilman pyoräilyäkin ja ostin magnesium tabletteja kun muistelin että joskus jossain niitä on suositeltu jos on kramppeja. Ma- ti ja ke pyoräilin kaks tuntia tai vähän enemmän per päivä ja uinnit sujui ihan hyvin, sitten eilen perjantain juoksin tunnin ja empä muista millon viimeksi olis noin helppoa ollut juoksu. Tänään ainut mitä tein oli sitten 16km reippaasti 3.52 kilsavauhtia, yht 21km. Tuo on kyllä aika hyvä harjoitus tuolla vauhdilla kun se on kuitenkin aika hyvää ja nopeaa vauhtia mutta ei tarvii juurikaan kärsiä, ja matkaakin on ihan hyvin. Tuossa kaupungin ulkopuolella on hieman kumpuileva peltoalue jossa on suoria hiekkateitä, ja joka risteyksen väli on yksi maili. Tylsää? No ei.10 mailia siis tuli reipasta.
Jos vähän enemmän Lawtonin olosuhteista niin toinen ihan hyvä paikka juoksemiseen täällä on puisto jonka ympäri voi enimmäkseen ruoholla juosta 15min per kierros, ja siinä on hiekkaväyliä ja kanssa betoninen reitti, ja lukio yleisurheilukenttineen on samassa yhteydessä. Ja ainakin kaksi muutakin yu kenttää on aika lähellä ja harvemmin siellä ketään on jos ei koulun joukkueet ole harjottelemassa, eikä pallonpotkijoitakaan kun ei ole jalkapallomaaleja. Vaikka voihan sitä juosta melkein missä vaan, mutta kovaa jos juoksee niin rauhallinen tie on tietysti paras. Sitten yliopistolla on kuusiratainen uima-allas jossa ei kertaakaan ole tarvinnu jakaa rataa toisen uimarin kanssa ja joka on suomalaisiin altaisiin verrattuna lämmin. Avoinna ma- pe 6-8, 11-13 ja 4-8 ja la 12-16 ja su 14-18.
Pyoräilyyn sopivia, tarpeeksi hyväpintaisia teitä on paljon enemmän kun mitä Suomen maaseudulla on. Enimmäkseen aika suoraa tietä saa ajaa mutta täysin tasaisia pätkiä ei paljon ole, vaan sopivan mäkistä ja sitten on tietysti Wichita Mountains luonnonsuojelualue tässä lähes ihan vieressä, jossa on Mount Scott jonka huipulle vievä tie nousee n.250 metriä alle 5km matkalla. Kovaa jos ajaa niin noin 15 minuutin vetoja on. Joka kerta näkee puhveleita kun ajaa sen vuoristoalueen läpi, joskus jopa parikymmentä. Metsää tai puita ei kovin monessa paikkaa ole joten yleensä on tuulista.
Seuraaville kolmelle päivälle on luvassa harvinaisen lämpimät iltapäivälämpotilat 21-23 astetta joten varmaan aika- ajopyorällä tulee ajettua.
perjantai 18. tammikuuta 2013
kramppeja
This week I have suffered from quite bad leg cramps two times while running (or trying to run) a hard workout. Maybe I strained a muscle little bit just like last spring, feels a lot like last year. Nothing should have been wrong or abnormal, so I don't know why this is happening. I guess there are many possible reasons but I can't find anything because I have eaten normally, drank enough, muscles have been ok or actually better than for about 3 weeks... really weird but looks like I need some time off from runs and cycling.
On ollut aika nihkeä viikko tähän mennessä. Tai siis ei että olisi jalka painanut mutta ei ole oikein pystynyt paljon tekemään: maanantaina oli lepo, tiistaina uintia ja juoksu, mutta ei kovemmasta juoksusta tullut mitään kun jalat, varsinkin vasen kramppas aika kovasti eikä se ollut semmonen että ois mennyt ohi ja ois voinut jatkaa. Piti sitten reilut puolisen tuntia käppäillä radalta asunnolle, ei voinut juosta. Seuraavana päiväna uinti sujui aika hyvin jo. Tänään perjantaina taas uintia ja sitten juoksin kevyesti hyvän aikaa ja kun sujui niin siirryin radalle taas koittelemaan niitä samoja 400m vetoja lyhyellä juoksupalautuksella mutta kolmannen jälkeen taas vasen etureisi kramppiin ja piti kävellä kotiin. Tai voihan se olla pieni venähdys,ainakin semmonen todettiin viime keväänä kun oli samantyyppistä ongelmaa.
Nyt kun en taas ole koulun joukkueessa niin ei voi(tarvitse) käydä joka päivä "hoitoa" eli yleensä jäätä saamassa urheiluhuoltajien luona. Mutta ei se mitään, kun ei kukaan koskaan oikein ole uskonut jos sinne on jonkun vaivan tai vamman kanssa mennyt. Ei kovin otollinen lähtokohta.
Tuli tästä muuten mieleen kun olin tänne Cameron yliopistoon juuri tullut, ja juoksujoukkueella oli pakollinen "vapaaehtoisvuoro" olla koulun koripallopelissä vähän auttelemassa. Olin istumassa osoitetulla paikalla tuolilla ja katselin peliä kun head athletic trainer eli suomeksi sitten kai "päähuoltaja", noin 35 vuotias nainen joka tiesi että olin ulkomailta, tuli juttusille ja sano "sinulla ei ole mitään käsitystä mitä tapahtuu (siis siinä koripallopelissä), vai mitä?" Saatoin ehkä olla hieman tyly mutta ei tullut kovin pitkää juttutuokiota... En nimittäin usko että tässä maailmassa on kovin paljon ihmisiä jotka ei tiedä mitä on koripallo ja mikä pelin idea on. Ehkä sademetsien keskellä kannibaalit ei välitä koripallosta mutta ei varmaan amerikkalaisenkaan kannataisi olettaa ihan päättomiä vaikka joku vähän yksinkertaselta näyttäis. Vaikka kai se oli vaan osotus että joittenkin maailma voi olla yhtä rajattu kuin niitten sademetsien kannibaalien.
On ollut aika nihkeä viikko tähän mennessä. Tai siis ei että olisi jalka painanut mutta ei ole oikein pystynyt paljon tekemään: maanantaina oli lepo, tiistaina uintia ja juoksu, mutta ei kovemmasta juoksusta tullut mitään kun jalat, varsinkin vasen kramppas aika kovasti eikä se ollut semmonen että ois mennyt ohi ja ois voinut jatkaa. Piti sitten reilut puolisen tuntia käppäillä radalta asunnolle, ei voinut juosta. Seuraavana päiväna uinti sujui aika hyvin jo. Tänään perjantaina taas uintia ja sitten juoksin kevyesti hyvän aikaa ja kun sujui niin siirryin radalle taas koittelemaan niitä samoja 400m vetoja lyhyellä juoksupalautuksella mutta kolmannen jälkeen taas vasen etureisi kramppiin ja piti kävellä kotiin. Tai voihan se olla pieni venähdys,ainakin semmonen todettiin viime keväänä kun oli samantyyppistä ongelmaa.
Nyt kun en taas ole koulun joukkueessa niin ei voi(tarvitse) käydä joka päivä "hoitoa" eli yleensä jäätä saamassa urheiluhuoltajien luona. Mutta ei se mitään, kun ei kukaan koskaan oikein ole uskonut jos sinne on jonkun vaivan tai vamman kanssa mennyt. Ei kovin otollinen lähtokohta.
Tuli tästä muuten mieleen kun olin tänne Cameron yliopistoon juuri tullut, ja juoksujoukkueella oli pakollinen "vapaaehtoisvuoro" olla koulun koripallopelissä vähän auttelemassa. Olin istumassa osoitetulla paikalla tuolilla ja katselin peliä kun head athletic trainer eli suomeksi sitten kai "päähuoltaja", noin 35 vuotias nainen joka tiesi että olin ulkomailta, tuli juttusille ja sano "sinulla ei ole mitään käsitystä mitä tapahtuu (siis siinä koripallopelissä), vai mitä?" Saatoin ehkä olla hieman tyly mutta ei tullut kovin pitkää juttutuokiota... En nimittäin usko että tässä maailmassa on kovin paljon ihmisiä jotka ei tiedä mitä on koripallo ja mikä pelin idea on. Ehkä sademetsien keskellä kannibaalit ei välitä koripallosta mutta ei varmaan amerikkalaisenkaan kannataisi olettaa ihan päättomiä vaikka joku vähän yksinkertaselta näyttäis. Vaikka kai se oli vaan osotus että joittenkin maailma voi olla yhtä rajattu kuin niitten sademetsien kannibaalien.
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
On se jo aika taas kirjotella tänne jotakin. Itekin kun muiden triathlonistien ja muutaman juoksijan blogeja seuraan niin parempihan se on mitä useammin kirjottaa vaikka ei ois ihan yhtä tärkeetä asiaa mitä Karpolla aina oli.
Viime vuoden viimenen kisahan oli lokakuun 21. päivänä. Sen jälkeen oli viikon tauko harjottelusta, ja siitä seuraavat 7 viikkoa eli joulukuun puoliväliin suju hyvän ja monipuolisen harjottelun merkeissä. Oli ensimmäinen kerta vuosiin kun noudattelin harjoitusohjelmaa, samaa joka oli neljä vuotta sitten käytossä, ja jota aika moni Turun alueen triathlonisti on luultavasti noudattanut suunnilleen. Kun ei oo valmentajaa ollut niin aika vapaamielisesti yleensä harjottelu menee. Nyt oli myos ensimmäistä kertaa vuoden 2009 jälkeen kun oli kunnon voimaharjottelua mukana.
Sitten alkoi joululoma ja aattelin että ois hyvä aika tehdä normaalia enemmän pitkiä pyorälenkkejä. Ja tulihan niitä, nytkin viimeisessä 16 päivässä 10 kipaletta 5 tunnin ajoja. Noista kaikki samalla reitillä, paitsi lopussa ekstraa jos tarvis. Eilen ja tänäänkin iltapäivät meni siellä reitillä,
lämpotilan ollessa sopivasti noin miinus 1 asteesta yhteen plus asteeseen ja navakka pohjoistuuli oli molemmilla kerroilla. Tai eilinen oli kyllä tuulisin lenkki ikinä. Kunnon myrskytuuli. Perjantaina oli muuten 20 lämmintä. Tyypillinen päivän korkein lukema tammikuussa täällä vois olla noin 8-10 astetta. Nyt sitten voisi palata normaalimpaan harjoitteluun. Viime vuonna tähän aikaan kunto ei ollut hyvä eikä oikein voinut juostakkaan mutta uinti sujui, kun taas nyt on toisin päin eli peruskunto on hyvä ja vk tasot valmiit kovempiinkin harjoituksiin mutta uinti on heikko.
.
Viime vuoden viimenen kisahan oli lokakuun 21. päivänä. Sen jälkeen oli viikon tauko harjottelusta, ja siitä seuraavat 7 viikkoa eli joulukuun puoliväliin suju hyvän ja monipuolisen harjottelun merkeissä. Oli ensimmäinen kerta vuosiin kun noudattelin harjoitusohjelmaa, samaa joka oli neljä vuotta sitten käytossä, ja jota aika moni Turun alueen triathlonisti on luultavasti noudattanut suunnilleen. Kun ei oo valmentajaa ollut niin aika vapaamielisesti yleensä harjottelu menee. Nyt oli myos ensimmäistä kertaa vuoden 2009 jälkeen kun oli kunnon voimaharjottelua mukana.
Sitten alkoi joululoma ja aattelin että ois hyvä aika tehdä normaalia enemmän pitkiä pyorälenkkejä. Ja tulihan niitä, nytkin viimeisessä 16 päivässä 10 kipaletta 5 tunnin ajoja. Noista kaikki samalla reitillä, paitsi lopussa ekstraa jos tarvis. Eilen ja tänäänkin iltapäivät meni siellä reitillä,
lämpotilan ollessa sopivasti noin miinus 1 asteesta yhteen plus asteeseen ja navakka pohjoistuuli oli molemmilla kerroilla. Tai eilinen oli kyllä tuulisin lenkki ikinä. Kunnon myrskytuuli. Perjantaina oli muuten 20 lämmintä. Tyypillinen päivän korkein lukema tammikuussa täällä vois olla noin 8-10 astetta. Nyt sitten voisi palata normaalimpaan harjoitteluun. Viime vuonna tähän aikaan kunto ei ollut hyvä eikä oikein voinut juostakkaan mutta uinti sujui, kun taas nyt on toisin päin eli peruskunto on hyvä ja vk tasot valmiit kovempiinkin harjoituksiin mutta uinti on heikko.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)