I didn't run for a week, but only took 2 days off until I did easy bike rides daily. To avoid any more cramping I bought magnesium pills since I thought I remembered someone saying it can help with cramps. Swimming was better this week but I'm still quite far from my best swimming times. Then on Friday I did an easy run of one hour and I don't know when was the last time running felt that easy...today I did another, faster run.
Weather looks good and warm for the next three days so I will take my tt bike out.
Viikon olin sitten juoksematta ja pari päivää ilman pyoräilyäkin ja ostin magnesium tabletteja kun muistelin että joskus jossain niitä on suositeltu jos on kramppeja. Ma- ti ja ke pyoräilin kaks tuntia tai vähän enemmän per päivä ja uinnit sujui ihan hyvin, sitten eilen perjantain juoksin tunnin ja empä muista millon viimeksi olis noin helppoa ollut juoksu. Tänään ainut mitä tein oli sitten 16km reippaasti 3.52 kilsavauhtia, yht 21km. Tuo on kyllä aika hyvä harjoitus tuolla vauhdilla kun se on kuitenkin aika hyvää ja nopeaa vauhtia mutta ei tarvii juurikaan kärsiä, ja matkaakin on ihan hyvin. Tuossa kaupungin ulkopuolella on hieman kumpuileva peltoalue jossa on suoria hiekkateitä, ja joka risteyksen väli on yksi maili. Tylsää? No ei.10 mailia siis tuli reipasta.
Jos vähän enemmän Lawtonin olosuhteista niin toinen ihan hyvä paikka juoksemiseen täällä on puisto jonka ympäri voi enimmäkseen ruoholla juosta 15min per kierros, ja siinä on hiekkaväyliä ja kanssa betoninen reitti, ja lukio yleisurheilukenttineen on samassa yhteydessä. Ja ainakin kaksi muutakin yu kenttää on aika lähellä ja harvemmin siellä ketään on jos ei koulun joukkueet ole harjottelemassa, eikä pallonpotkijoitakaan kun ei ole jalkapallomaaleja. Vaikka voihan sitä juosta melkein missä vaan, mutta kovaa jos juoksee niin rauhallinen tie on tietysti paras. Sitten yliopistolla on kuusiratainen uima-allas jossa ei kertaakaan ole tarvinnu jakaa rataa toisen uimarin kanssa ja joka on suomalaisiin altaisiin verrattuna lämmin. Avoinna ma- pe 6-8, 11-13 ja 4-8 ja la 12-16 ja su 14-18.
Pyoräilyyn sopivia, tarpeeksi hyväpintaisia teitä on paljon enemmän kun mitä Suomen maaseudulla on. Enimmäkseen aika suoraa tietä saa ajaa mutta täysin tasaisia pätkiä ei paljon ole, vaan sopivan mäkistä ja sitten on tietysti Wichita Mountains luonnonsuojelualue tässä lähes ihan vieressä, jossa on Mount Scott jonka huipulle vievä tie nousee n.250 metriä alle 5km matkalla. Kovaa jos ajaa niin noin 15 minuutin vetoja on. Joka kerta näkee puhveleita kun ajaa sen vuoristoalueen läpi, joskus jopa parikymmentä. Metsää tai puita ei kovin monessa paikkaa ole joten yleensä on tuulista.
Seuraaville kolmelle päivälle on luvassa harvinaisen lämpimät iltapäivälämpotilat 21-23 astetta joten varmaan aika- ajopyorällä tulee ajettua.
lauantai 26. tammikuuta 2013
perjantai 18. tammikuuta 2013
kramppeja
This week I have suffered from quite bad leg cramps two times while running (or trying to run) a hard workout. Maybe I strained a muscle little bit just like last spring, feels a lot like last year. Nothing should have been wrong or abnormal, so I don't know why this is happening. I guess there are many possible reasons but I can't find anything because I have eaten normally, drank enough, muscles have been ok or actually better than for about 3 weeks... really weird but looks like I need some time off from runs and cycling.
On ollut aika nihkeä viikko tähän mennessä. Tai siis ei että olisi jalka painanut mutta ei ole oikein pystynyt paljon tekemään: maanantaina oli lepo, tiistaina uintia ja juoksu, mutta ei kovemmasta juoksusta tullut mitään kun jalat, varsinkin vasen kramppas aika kovasti eikä se ollut semmonen että ois mennyt ohi ja ois voinut jatkaa. Piti sitten reilut puolisen tuntia käppäillä radalta asunnolle, ei voinut juosta. Seuraavana päiväna uinti sujui aika hyvin jo. Tänään perjantaina taas uintia ja sitten juoksin kevyesti hyvän aikaa ja kun sujui niin siirryin radalle taas koittelemaan niitä samoja 400m vetoja lyhyellä juoksupalautuksella mutta kolmannen jälkeen taas vasen etureisi kramppiin ja piti kävellä kotiin. Tai voihan se olla pieni venähdys,ainakin semmonen todettiin viime keväänä kun oli samantyyppistä ongelmaa.
Nyt kun en taas ole koulun joukkueessa niin ei voi(tarvitse) käydä joka päivä "hoitoa" eli yleensä jäätä saamassa urheiluhuoltajien luona. Mutta ei se mitään, kun ei kukaan koskaan oikein ole uskonut jos sinne on jonkun vaivan tai vamman kanssa mennyt. Ei kovin otollinen lähtokohta.
Tuli tästä muuten mieleen kun olin tänne Cameron yliopistoon juuri tullut, ja juoksujoukkueella oli pakollinen "vapaaehtoisvuoro" olla koulun koripallopelissä vähän auttelemassa. Olin istumassa osoitetulla paikalla tuolilla ja katselin peliä kun head athletic trainer eli suomeksi sitten kai "päähuoltaja", noin 35 vuotias nainen joka tiesi että olin ulkomailta, tuli juttusille ja sano "sinulla ei ole mitään käsitystä mitä tapahtuu (siis siinä koripallopelissä), vai mitä?" Saatoin ehkä olla hieman tyly mutta ei tullut kovin pitkää juttutuokiota... En nimittäin usko että tässä maailmassa on kovin paljon ihmisiä jotka ei tiedä mitä on koripallo ja mikä pelin idea on. Ehkä sademetsien keskellä kannibaalit ei välitä koripallosta mutta ei varmaan amerikkalaisenkaan kannataisi olettaa ihan päättomiä vaikka joku vähän yksinkertaselta näyttäis. Vaikka kai se oli vaan osotus että joittenkin maailma voi olla yhtä rajattu kuin niitten sademetsien kannibaalien.
On ollut aika nihkeä viikko tähän mennessä. Tai siis ei että olisi jalka painanut mutta ei ole oikein pystynyt paljon tekemään: maanantaina oli lepo, tiistaina uintia ja juoksu, mutta ei kovemmasta juoksusta tullut mitään kun jalat, varsinkin vasen kramppas aika kovasti eikä se ollut semmonen että ois mennyt ohi ja ois voinut jatkaa. Piti sitten reilut puolisen tuntia käppäillä radalta asunnolle, ei voinut juosta. Seuraavana päiväna uinti sujui aika hyvin jo. Tänään perjantaina taas uintia ja sitten juoksin kevyesti hyvän aikaa ja kun sujui niin siirryin radalle taas koittelemaan niitä samoja 400m vetoja lyhyellä juoksupalautuksella mutta kolmannen jälkeen taas vasen etureisi kramppiin ja piti kävellä kotiin. Tai voihan se olla pieni venähdys,ainakin semmonen todettiin viime keväänä kun oli samantyyppistä ongelmaa.
Nyt kun en taas ole koulun joukkueessa niin ei voi(tarvitse) käydä joka päivä "hoitoa" eli yleensä jäätä saamassa urheiluhuoltajien luona. Mutta ei se mitään, kun ei kukaan koskaan oikein ole uskonut jos sinne on jonkun vaivan tai vamman kanssa mennyt. Ei kovin otollinen lähtokohta.
Tuli tästä muuten mieleen kun olin tänne Cameron yliopistoon juuri tullut, ja juoksujoukkueella oli pakollinen "vapaaehtoisvuoro" olla koulun koripallopelissä vähän auttelemassa. Olin istumassa osoitetulla paikalla tuolilla ja katselin peliä kun head athletic trainer eli suomeksi sitten kai "päähuoltaja", noin 35 vuotias nainen joka tiesi että olin ulkomailta, tuli juttusille ja sano "sinulla ei ole mitään käsitystä mitä tapahtuu (siis siinä koripallopelissä), vai mitä?" Saatoin ehkä olla hieman tyly mutta ei tullut kovin pitkää juttutuokiota... En nimittäin usko että tässä maailmassa on kovin paljon ihmisiä jotka ei tiedä mitä on koripallo ja mikä pelin idea on. Ehkä sademetsien keskellä kannibaalit ei välitä koripallosta mutta ei varmaan amerikkalaisenkaan kannataisi olettaa ihan päättomiä vaikka joku vähän yksinkertaselta näyttäis. Vaikka kai se oli vaan osotus että joittenkin maailma voi olla yhtä rajattu kuin niitten sademetsien kannibaalien.
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
On se jo aika taas kirjotella tänne jotakin. Itekin kun muiden triathlonistien ja muutaman juoksijan blogeja seuraan niin parempihan se on mitä useammin kirjottaa vaikka ei ois ihan yhtä tärkeetä asiaa mitä Karpolla aina oli.
Viime vuoden viimenen kisahan oli lokakuun 21. päivänä. Sen jälkeen oli viikon tauko harjottelusta, ja siitä seuraavat 7 viikkoa eli joulukuun puoliväliin suju hyvän ja monipuolisen harjottelun merkeissä. Oli ensimmäinen kerta vuosiin kun noudattelin harjoitusohjelmaa, samaa joka oli neljä vuotta sitten käytossä, ja jota aika moni Turun alueen triathlonisti on luultavasti noudattanut suunnilleen. Kun ei oo valmentajaa ollut niin aika vapaamielisesti yleensä harjottelu menee. Nyt oli myos ensimmäistä kertaa vuoden 2009 jälkeen kun oli kunnon voimaharjottelua mukana.
Sitten alkoi joululoma ja aattelin että ois hyvä aika tehdä normaalia enemmän pitkiä pyorälenkkejä. Ja tulihan niitä, nytkin viimeisessä 16 päivässä 10 kipaletta 5 tunnin ajoja. Noista kaikki samalla reitillä, paitsi lopussa ekstraa jos tarvis. Eilen ja tänäänkin iltapäivät meni siellä reitillä,
lämpotilan ollessa sopivasti noin miinus 1 asteesta yhteen plus asteeseen ja navakka pohjoistuuli oli molemmilla kerroilla. Tai eilinen oli kyllä tuulisin lenkki ikinä. Kunnon myrskytuuli. Perjantaina oli muuten 20 lämmintä. Tyypillinen päivän korkein lukema tammikuussa täällä vois olla noin 8-10 astetta. Nyt sitten voisi palata normaalimpaan harjoitteluun. Viime vuonna tähän aikaan kunto ei ollut hyvä eikä oikein voinut juostakkaan mutta uinti sujui, kun taas nyt on toisin päin eli peruskunto on hyvä ja vk tasot valmiit kovempiinkin harjoituksiin mutta uinti on heikko.
.
Viime vuoden viimenen kisahan oli lokakuun 21. päivänä. Sen jälkeen oli viikon tauko harjottelusta, ja siitä seuraavat 7 viikkoa eli joulukuun puoliväliin suju hyvän ja monipuolisen harjottelun merkeissä. Oli ensimmäinen kerta vuosiin kun noudattelin harjoitusohjelmaa, samaa joka oli neljä vuotta sitten käytossä, ja jota aika moni Turun alueen triathlonisti on luultavasti noudattanut suunnilleen. Kun ei oo valmentajaa ollut niin aika vapaamielisesti yleensä harjottelu menee. Nyt oli myos ensimmäistä kertaa vuoden 2009 jälkeen kun oli kunnon voimaharjottelua mukana.
Sitten alkoi joululoma ja aattelin että ois hyvä aika tehdä normaalia enemmän pitkiä pyorälenkkejä. Ja tulihan niitä, nytkin viimeisessä 16 päivässä 10 kipaletta 5 tunnin ajoja. Noista kaikki samalla reitillä, paitsi lopussa ekstraa jos tarvis. Eilen ja tänäänkin iltapäivät meni siellä reitillä,
lämpotilan ollessa sopivasti noin miinus 1 asteesta yhteen plus asteeseen ja navakka pohjoistuuli oli molemmilla kerroilla. Tai eilinen oli kyllä tuulisin lenkki ikinä. Kunnon myrskytuuli. Perjantaina oli muuten 20 lämmintä. Tyypillinen päivän korkein lukema tammikuussa täällä vois olla noin 8-10 astetta. Nyt sitten voisi palata normaalimpaan harjoitteluun. Viime vuonna tähän aikaan kunto ei ollut hyvä eikä oikein voinut juostakkaan mutta uinti sujui, kun taas nyt on toisin päin eli peruskunto on hyvä ja vk tasot valmiit kovempiinkin harjoituksiin mutta uinti on heikko.
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)