Viikko on jo kulunut Oklahomassa nytten. Lämmintä on riittänyt ihan tarpeeksi, jopa 38 asteeseen muutamana päivänä, mutta ei juurikaan harjotukset ole sen takia kärsineet ja nyt on ihan sopivaa kesäsäätä ollut. En tiedä onko tämä hieman normaalia viileämpi kesä, mutta odotin huomattavasti kuumempaa vaikka ei Teksasissa ollakkaan enää (noin tunti on matkaa osavaltioiden rajalle). Kouluhan alkoi viime keskiviikkona.
On se aina mukavaa tulla Amerikkaan takaisin, mutta haittapuolena on se että ruoka ja muut syötävät on liiankin hyviä ja pitää alkaa varomaan...Boliviassa, La Pazissa kun asuu 3700 metrin korkeudella ohuessa ilmassa niin siellä kyllä kaloreita kuluu ihan normiaskareissa ja kadulla kävellessä.
Harjotuksellisesti viikko täyttyi kisavauhtisista harjoituksista ja hyvästä määrästä. Ennen tänne tuloa en ajanut triathlonpyörällä ollenkaan kuuteen viikkoon, ja muutenkin kovemmat harjoitukset sekä juosten että pyorällä oli tosi vähäiset kun keskityin perusharjotteluun ja pitkiin lenkkeihin varsinkin pyörällä eli maastopyörällä. Syyskuun 9. päivänä odottaa seuraava kisa joka tulee olemaan ensimmäinen täyden Ironman- matkan kisani. Saa nähdä miten käy. Kovin suuria odotuksia ei oikeastaan ole kun näyttää olevan aika vaikeaa saada optimaalista tulosta aikaan ensiyrittämällä, mutta aika hyvin siitä tietysti pitää suoriutua jo nyt. Ensin pitää kuitenkin saada harjotusjakso loppuun ja päättää millä Ohioon asti menisi kun lentolippuihin täällä tulis 300 dollaria lisää pyörän takia.
I have already spent more than one week in Lawton, Oklahoma, and school started early here on the 15th. The weather has been cooler than I expected, which is a good thing so I have not been forced to practice too early. Last week my earliest workout started at 9.20 am. I know that a typical American triathlete, especially those who live in the warm areas, wake up pretty much in the middle of the night to practice, but that´s not me! Or at least not now. I like to sleep until I wake up and then practice : )
It is always nice to come back to this country but it also means that I have to start being careful with what I eat since everything is so tasty, there is a lot of choice and I would like to try everything. At the altitude of over 12 000 feet in La Paz the air is so thin that it is very easy to get out of breath while doing your daily chores or walking on the street, and this makes the body use much more calories than near the sea level. Also digestion is slower and you feel less hunger. I never had to watch out for gaining too much weight in La Paz, but here I do have to, no matter of the training load...but anyway I would like to make a pro- burger statement here and claim that hamburgers are just like any other food, only better tasting than most. They are a little bit of bread- regular bread by american standards, little bit of meat- quite regular, some salad, ketchup, mayo, and that´s usually it. Can´t be that bad. Can´t be much worse than an equal amount/ as many grams of chicken alfredo. I understand that candy, Pepsi, and donuts, for example, don´t do any good to you, but burgers are real food. They just happen to be so good that people eat them too often and too many in relation to how many calories they consume.
The last six weeks before coming back to OK I only used my mountain bike for training. During those six weeks I focused on base endurance and didn´t do many hard workouts, so now I made the transition to a TT bike quickly and I have been doing tons of race pace adaption while maintaining high mileage. My next race is a full distance Ironman in Ohio on September 9th. My fitness looks quite good and I have confidence in my training but I don´t have very high expectations for the race since it will be my first try.
maanantai 20. elokuuta 2012
keskiviikko 1. elokuuta 2012
pyöräily
Päivän pyorälenkin korkeuskäyrä olisi aika roima: lähtö 3740metristä >4660m>1900m>4660m>3740m. Arvata saattaa että aikaa meni kanssa aika roimasti. Tuli tehtyä kaikkien aikojen pisin harjotus, ja reilusti, kun tehokasta polkemista tuli peräti 9 tuntia ja 30 minuuttia! Ja siihen päälle vielä 15 minuutin pikku juoksu. Hyvin kyllä jakso. Pienet tauot, lounastauko, maiseman katselut sun muut mukaan luettuna lähes kellonympärys meni aikaa. Yli tunti tuli laskettelua ilman polkemista hiekkatiellä:
Kohteena oli pahamaineinen Yungas Road jota myös "kuoleman tieksi" kutsutaan. Aivan hirmuinen määrä ihmisiä on aikojen saatossa kuollut tällä yksikaistaisella vuoristotiellä jolla oli kaksisuuntainen liikenne. Virallisia tilastoja tuskin on, mutta internetissä sanotaan vuosittain noin 200 ihmisen kuolleen kun linja- autot putoili rotkoihin. Toivottavasti ja todennäköisesti 200 on kuitenkin liikaa keskiarvoksi. Joitakin vuosia sitten liikenne siirtyi uudelle tielle, mutta noin seitsemän vuosikymmenen ajan Yungas Road oli ainoa reitti joka yhdisti Bolivian pääkaupungin La Pazin ja Yungasin alueen joka on Amatsonin sademetsän reuna- alueita. Etäisyyttä ei paljon noilla alueilla ole mutta jyrkät vuorenrinteet hankaloitti kunnollisen tien rakentamista.
Pyöräilijälle reitti on kuitenkin ok varsinkin nyt kun varsinaista liikennettä ei ole. Wikipedian mukaan reitti on "maastopyöräintoilijoiden kansoittama" mutta ei ne mitään maastopyöräilijöitä ole vaan turisteja eli normaaleja ihmisiä joista moni ei normaalisti pyörällä ajele. Aamulla kun ylämäkeen ajelin kohti korkeinta kohtaa, näin matkalla 15 pikkubussia katoillaan maastopyöriä. 100 dollaria oli hinta että saa lasketella 60km alamäkeä kun kerran sitä tiedustelin. Jos keskimäärin on 5 asiakasta per auto, se tekis jo 75 turistia! Sesonki on nyt parhaimmillaan mutta en arvannut että ois tuommonen (lähes) turistirysä. Usein tietysti oon niitä pakettiautoja nähny iltasin pyöräillessä palaavan takaisin La Paziin mutta ehkä korkeintaan 6-7 kerralla.
Mutta oli hieno reissu. Korkeimmalla alueella eli 4660 metrin korkeudella oli melkein talvivaatetus päällä ja 1900 metrin korkeudella oli hyvinkin trooppista.
Mahdollista olisi ajella alle 1400 metrin korkeudelta aina 4900 metriin asti tällä tiellä ja sen lähialueilla, eli 3500m absoluuttista nousua!
Today's bike ride was all about hills. I started from the altitude of 12 270 by the building where I live, went up to 15 300 at the La Cumbre Pass, then down to 6230 feet and had to come the same way back! Obviously it was a very long day and clearly my longest workout ever. The total time at good training heart rates was 9 hours and 30 minutes, plus a short 15 minute run! Short breaks, lunch break, taking in the views, descending well over an hour without pedaling on a dirtroad included I spent close to 12 hours on the road.
My destination was very special also for its reputation. I rode down the Yungas Road which is called the most dangerous road in the world, or "The Death Road" A huge number of people have lost their lives on this narrow, single- lane mountainside road that had two way traffic. I don't think there are official statistics, but the internet says about 200 people died there each year when buses fell over the edge. I hope and I believe that 200 each year is too much for an average though. Some years back the traffic moved to another, new road, which is paved and much safer, but for seven decades the old Yungas Road was the only route that connected the Capital La Paz and the Yungas region which is on the edge of the Amazonian Basin. The distance is short but steep mountainsides made it difficult to build a proper road.
Now that there is very little actual traffic, the road is ok for biking. The Wikipedia says that mountain biking enthusiasts flock to the death road, but they are not mountain bikers but tourists who might not even ride bikes in their normal lives. While riding up the road in the morning I saw 15 vans with mountain bikes aboard. Once we asked how much is the price for riding this 40 mile downhill, and the answer was 100 dollars! If each van had 5 clients, that would be 75 tourists. Now is the high season but still I didn't expect to see so many people even though I regularly see the vans returning from their trip when I'm riding my bike late in the afternoons and in the evenings.
But anyways it was a great day and great ride. I was really happy about my fitness. The highest area was very cold in the morning, and the lowest was warm and humid semi- tropical zone.
On that road and its vicinity it would be possible to ride from 4600 feet all the way up to over 16 000 feet, which would be a long long ride with over 11 400 ft of absolute elevation gain!
Kohteena oli pahamaineinen Yungas Road jota myös "kuoleman tieksi" kutsutaan. Aivan hirmuinen määrä ihmisiä on aikojen saatossa kuollut tällä yksikaistaisella vuoristotiellä jolla oli kaksisuuntainen liikenne. Virallisia tilastoja tuskin on, mutta internetissä sanotaan vuosittain noin 200 ihmisen kuolleen kun linja- autot putoili rotkoihin. Toivottavasti ja todennäköisesti 200 on kuitenkin liikaa keskiarvoksi. Joitakin vuosia sitten liikenne siirtyi uudelle tielle, mutta noin seitsemän vuosikymmenen ajan Yungas Road oli ainoa reitti joka yhdisti Bolivian pääkaupungin La Pazin ja Yungasin alueen joka on Amatsonin sademetsän reuna- alueita. Etäisyyttä ei paljon noilla alueilla ole mutta jyrkät vuorenrinteet hankaloitti kunnollisen tien rakentamista.
Pyöräilijälle reitti on kuitenkin ok varsinkin nyt kun varsinaista liikennettä ei ole. Wikipedian mukaan reitti on "maastopyöräintoilijoiden kansoittama" mutta ei ne mitään maastopyöräilijöitä ole vaan turisteja eli normaaleja ihmisiä joista moni ei normaalisti pyörällä ajele. Aamulla kun ylämäkeen ajelin kohti korkeinta kohtaa, näin matkalla 15 pikkubussia katoillaan maastopyöriä. 100 dollaria oli hinta että saa lasketella 60km alamäkeä kun kerran sitä tiedustelin. Jos keskimäärin on 5 asiakasta per auto, se tekis jo 75 turistia! Sesonki on nyt parhaimmillaan mutta en arvannut että ois tuommonen (lähes) turistirysä. Usein tietysti oon niitä pakettiautoja nähny iltasin pyöräillessä palaavan takaisin La Paziin mutta ehkä korkeintaan 6-7 kerralla.
Mutta oli hieno reissu. Korkeimmalla alueella eli 4660 metrin korkeudella oli melkein talvivaatetus päällä ja 1900 metrin korkeudella oli hyvinkin trooppista.
Mahdollista olisi ajella alle 1400 metrin korkeudelta aina 4900 metriin asti tällä tiellä ja sen lähialueilla, eli 3500m absoluuttista nousua!
Today's bike ride was all about hills. I started from the altitude of 12 270 by the building where I live, went up to 15 300 at the La Cumbre Pass, then down to 6230 feet and had to come the same way back! Obviously it was a very long day and clearly my longest workout ever. The total time at good training heart rates was 9 hours and 30 minutes, plus a short 15 minute run! Short breaks, lunch break, taking in the views, descending well over an hour without pedaling on a dirtroad included I spent close to 12 hours on the road.
My destination was very special also for its reputation. I rode down the Yungas Road which is called the most dangerous road in the world, or "The Death Road" A huge number of people have lost their lives on this narrow, single- lane mountainside road that had two way traffic. I don't think there are official statistics, but the internet says about 200 people died there each year when buses fell over the edge. I hope and I believe that 200 each year is too much for an average though. Some years back the traffic moved to another, new road, which is paved and much safer, but for seven decades the old Yungas Road was the only route that connected the Capital La Paz and the Yungas region which is on the edge of the Amazonian Basin. The distance is short but steep mountainsides made it difficult to build a proper road.
Now that there is very little actual traffic, the road is ok for biking. The Wikipedia says that mountain biking enthusiasts flock to the death road, but they are not mountain bikers but tourists who might not even ride bikes in their normal lives. While riding up the road in the morning I saw 15 vans with mountain bikes aboard. Once we asked how much is the price for riding this 40 mile downhill, and the answer was 100 dollars! If each van had 5 clients, that would be 75 tourists. Now is the high season but still I didn't expect to see so many people even though I regularly see the vans returning from their trip when I'm riding my bike late in the afternoons and in the evenings.
But anyways it was a great day and great ride. I was really happy about my fitness. The highest area was very cold in the morning, and the lowest was warm and humid semi- tropical zone.
On that road and its vicinity it would be possible to ride from 4600 feet all the way up to over 16 000 feet, which would be a long long ride with over 11 400 ft of absolute elevation gain!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)