maanantai 20. elokuuta 2012

Oklahoma

Viikko on jo kulunut Oklahomassa nytten. Lämmintä on riittänyt ihan tarpeeksi, jopa 38 asteeseen muutamana päivänä, mutta ei juurikaan harjotukset ole sen takia kärsineet ja nyt on ihan sopivaa kesäsäätä ollut. En tiedä onko tämä hieman normaalia viileämpi kesä, mutta odotin huomattavasti kuumempaa vaikka ei Teksasissa ollakkaan enää (noin tunti on matkaa osavaltioiden rajalle). Kouluhan alkoi viime keskiviikkona.
On se aina mukavaa tulla Amerikkaan takaisin, mutta haittapuolena on se että ruoka ja muut syötävät on liiankin hyviä ja pitää alkaa varomaan...Boliviassa, La Pazissa kun asuu 3700 metrin korkeudella ohuessa ilmassa niin siellä kyllä kaloreita kuluu ihan normiaskareissa ja kadulla kävellessä.
Harjotuksellisesti viikko täyttyi kisavauhtisista harjoituksista ja hyvästä määrästä. Ennen tänne tuloa en ajanut triathlonpyörällä ollenkaan kuuteen viikkoon, ja muutenkin kovemmat harjoitukset sekä juosten että pyorällä oli tosi vähäiset kun keskityin perusharjotteluun ja pitkiin lenkkeihin varsinkin pyörällä eli maastopyörällä. Syyskuun 9. päivänä odottaa seuraava kisa joka tulee olemaan ensimmäinen täyden Ironman- matkan kisani. Saa nähdä miten käy. Kovin suuria odotuksia ei oikeastaan ole kun näyttää olevan aika vaikeaa saada optimaalista tulosta aikaan ensiyrittämällä, mutta aika hyvin siitä tietysti pitää suoriutua jo nyt. Ensin pitää kuitenkin saada harjotusjakso loppuun ja päättää millä Ohioon asti menisi kun lentolippuihin täällä tulis 300 dollaria lisää pyörän takia.

I have already spent more than one week in Lawton, Oklahoma, and school started early here on the 15th. The weather has been cooler than I expected, which is a good thing so I have not been forced to practice too early. Last week my earliest workout started at 9.20 am. I know that a typical American triathlete, especially those who live in the warm areas, wake up pretty much in the middle of the night to practice, but that´s not me! Or at least not now. I like to sleep until I wake up and then practice : )
It is always nice to come back to this country but it also means that I have to start being careful with what I eat since everything is so tasty, there is a lot of choice and I would like to try everything. At the altitude of over 12 000 feet in La Paz the air is so thin that it is very easy to get out of breath while doing your daily chores or walking on the street, and this makes the body use much more calories than near the sea level. Also digestion is slower and you feel less hunger. I never had to watch out for gaining too much weight in La Paz, but here I do have to, no matter of the training load...but anyway I would like to make a pro- burger statement here and claim that hamburgers are just like any other food, only better tasting than most. They are a little bit of bread- regular bread by american standards, little bit of meat- quite regular, some salad, ketchup, mayo, and that´s usually it. Can´t be that bad. Can´t be much worse than an equal amount/ as many grams of chicken alfredo. I understand that candy, Pepsi, and donuts, for example, don´t do any good to you, but burgers are real food. They just happen to be so good that people eat them too often and too many in relation to how many calories they consume.

The last six weeks before coming back to OK I only used my mountain bike for training. During those six weeks I focused on base endurance and didn´t do many hard workouts, so now I made the transition to a TT bike quickly and I have been doing tons of race pace adaption while maintaining high mileage. My next race is a full distance Ironman in Ohio on September 9th. My fitness looks quite good and I have confidence in my training but I don´t have very high expectations for the race since it will be my first try.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti