Eilen kisat, huomenna synttärit!
Päätin aika viime hetkillä lähtä mukaan Iquiquen puolimatkan kisaan pohjoisessa Chilessä tyynenmeren rannalla. Noin kaksi viikkoa ennen kisaa sairastuin, oli kuumetta yli 39 ja vatsatauti jonka takia neljään päivään en oikein mitään syonyt. Kuusi päivää meni harjottelematta ja sitten kun taas alotin, tuli paikat tosi kipeiks eikä ollut kamala hinku kilpailemaan. Kuitenkin, taisi olla kolme päivää ennen kisaa ilmoittauduin ja varasin lennot. Euroissa noin 155 ja pyörä kulki ilmaiseksi, joten oli urheilun kannalta parempi vaihtoehto kuin n. 14 tunnin bussimatka.
Tulin kisapaikalle vasta edeltävänä päivänä siinä ennen kuutta, ja budjettia "kohensin" majottumalla hostelliin 10 hengen huoneeseen. Hostelli oli mukavasti 100m rannalta ja 500m starttipaikalta- hyvin sain nukuttua, tyypillisesti kisaa edeltäväksi yöksi.
Uintipaikkanahan oli hieno hiekkaranta josta oli parinsadan metrin juoksu vaihtoalueelle. Vesi oli kylmää; itelle oli aika jännä juttu miten ei tuullut yhtään ja meri oli tyyni, mutta aina noin 15 sekunnin välein ranna lähellä muodostui tyypillisesti 1,5- 2 metriä korkea aalto- sivummalla jopa kolmen metrin korkuisena. Surffaajia olikin tosi paljon.
Kaikki 130 kilpailijaa alotti samasta paukusta. Kun viimeiset 8 viikkoa olin ollut kotona La Pazissa 3790 metrin korkeudella, niin uinti tuntu tällä kertaa voimalajilta: sai mättää ihan kunnolla että hengästy tarpeeks. Uinnin lopuksi tuli se parimetrinen surffiaalto ja oli hukuttaa varomattoman: onneksi sain laitettua jalat pohjaan ja ponnistettua pinnan yläpuolelle happea haukkaamaan kaksi kertaa. Kun laseja rupesin ottamaan pois, ei niitä enää päässä ollutkaan...Hyvin sujui ja olinkin uinnin kahdeksas, reilun kolmen minuutin päässä kärjestä. Matka oli tosin alimittainen kun oma aika oli 24.06. Vaihto sujui miten sujui, enhän juuri koskaan ole niihin panostanut ja kerran elämässäni oon tainnu kumilenkki-kenkä tekniikkaa varsinaisesti harjotella.
Olin matkassa ilman levykiekkoa ja korkeeta etukiekkoa. 22 milliä korkeilla kulmikkailla harjoituskiekoilla siis ajoin. Samoin aerokypärän olin jättänyt Oklahomaan kun vasta Bolivian mestaruuskisoissa toukokuun lopulla kuulin tästä kisasta. Ei kyllä ois kahta kiekkosettiä mukaan mahtunutkaan. No, oli vain hyväksyttävä että takkiin tulee pari- kolme minuuttia jos ei enempää (oma arvio, saa kommentoida) nopealla reitillä jossa oli kyllä muutama pitkä ja loiva nousu joissa sai nousta satulasta. Korkein kohta noin 25- 30m merestä. Viisi kierrosta oli. Niinkuin aina ennenkin, pyörän mukana kulki yksi juomapullo eli 0,7 litraa. Ekan kierroksen jälkeen karu totuus paljastui: pyöräreitillä ei ollut juomaa tarjolla järjestäjien taholta. Oli siis selvittävä 0,7 litralla per 90km reipasta ajoa. Eli sama jos ajas täydenmatkan kisaa vain kahdella pullolla: se ei vaan ole riittävästi. Syötävänä oli yksi pienehkö suklaapatukka, eihän Boliviassa geelejä tunneta. Ajattelin että ei se mittään, tilanne on mikä on ja jatkoin vaan ajoa. Viimesellä kiekalla taisin olla jo toisena kun tuli parivaljakko ohi eli sain "apuja": rupesin kilvottelemaan ja hetken päästä jo roikuin 20m päässä henkihieverissä. Jonkin verran ne karkasi. Toiseen vaihtoon en (ilmeisesti nestehukalta)muistanut että piti jalat saaha ulos kengistä joten päädyin juoksemaan Speedplay- klossit kolisten asvaltilla.
Vaihon jälkeen aloin juoksemaan ja kisakello osotti 2.45 ja vielä olin positiivisella mielellä että sinne reilun1.20 tienoille pystyn menemään tasaisella reitillä, tai ainakin 1.25 pahimmillaan. Eka 7km kierros meni 1.24- vauhtia ja ajattelin että pystyn kiristämään tai ainakin ylläpitämään vauhdin, mutta kohta ei vaan liikkunu: aikaa kului lopulta peräti 1.31! Loppuaika siis 4.16. Nestevajaus, ehkä sairastelu, ja se että "ylikorkealla" jossa asustelen, ei pysty absoluuttisia harjoitustehoja pitämään kovin korkealla, vaikutti siihen että lopussa ei kulkenut. Mutta eipä siinä. Ei tässä mitään hävittävää ole ja tulihan kisattua ensimmäinen puolimatka ja toinen triathloni ylipäätään sitten syksyn 2010. Ainahan se on kanssa hyvä saada lisää kisakokemusta ja voi olla että Chilessä ei tule vähään aikaan kilpailtua. Ja ekat palkintorahat tuli viidennestä tilasta, reilut 250 usd.
En mikään asiantuntija tietysti ole mutta Chilessä (Antofagasta, Copiapo, Santiago ja Iquique) oon jonkun verran ollu ja voi sanoa että Etelä- Amerikkalaiseksi valtioksi Chile on eri luokkaa kuin muut maat siellä. Kun Boliviasta siirtyy Chileen, on se melkein kun Suomesta Venäjälle menis.Kerran näin listan jonka mukaan murhalukemat on matalammat Chilessä kun Suomessa. Tiet, talot ja kaikki infrastruktuuri, autot,sivistyneisyys ja muut asiat on kohdallaan. Triathlonkisojakin on ihan mukavasti, ja urheilijoilla on pyorät sun muut kohtalaisen viimesen päälle.
I decided to race a half iron distance in northern Chile just a few days before the race. About two weeks earlier I was sick for 6 days with fewer and stomach problems, which made me eat very little for 4 days. Once I started training again I got really sore and it lasted for a while so I didn't feel like racing such a long race. Anyway, I signed up three days before the race and bought the flights. I did not have to pay any extra for bringing the bike, which is always great.
The race venue was really nice. The swim was in the Pacific Ocean, which is surprisingly cold but there was no wind and no waves other than close to the beach where about every 15 seconds there would appear a 5-7 feet tall wave out of nowhere. Further from the race venue the waves were up to 10 feet high. For that reason there are lots of surfers in Iquique. The hostal where I stayed at was full of surfers. I slept in a room for 10 people but still I slept ok even though at first I was sceptic about the surfing and reggae- atmosphere of the hostel.
There were about 130 participants and therefore just one start wave but that was not a problem. I had spent the last 8 weeks at La Paz's very high altitude of 12 400ft so this time swimming felt like it was all about strength and muscles: I really had to work my arms and legs in order to get close to anaerobic level. In the end of the swim the giant wave took me by surprise and underwater when I was doing my final sprint and out of breath... so I had to jump two times from the bottom of the sea to gasp for air. I lost my goggles and almost went back to look for them as I am cheap but the race was more important. I was quite happy with my swim and 8th at that point, just over three minutes behind the leader. The course was less than 1.2 miles and my time was 24.06
On the bike I knew I was not going to be as competitive as usually because I had left my aero wheels and helmet in Oklahoma. I didn't know about this race in Iquique until at the Bolivian championships 5 weeks earlier. I suppose I lost 2-3 minutes or more. The faster you go, the more advantage you can get from the aero stuff. I averaged 24,1mph which was ok. There were five laps, and as usual I had one bottle with me. I expected there would be an aid station, but after one lap I realised there would be none so it meant 56 miles of hard riding with just one bottle. So Mariah Carey started to sing "ain't gonna feed you, ima let you starve" in my head. But I took it calmly and just kept the pace up. After four laps I think I was 2nd but then two guys passed me, so I tried to keep up with them for a while and red- lined it a little and had to slightly give in close to the end.
After T2 I saw the time 2.45 and I was positive I would be able to run a little over 1.20 or 1.25 at worst because the run was flat. The first of 3 laps I ran at 1.24 pace and thought I could pick the pace up a little or at least maintain it, but soon my legs didn't want to move anymore and I ended up finishing with a 1.31 half marathon and 4.16 total time. I got 5th overall and won 254 us dollars, my first prize money! Not bad and it was good for me to compete now, I have nothing to lose and I'm happy I took the opportunity to race in Chile. Who knows when is the next time there. Maybe I should have taken it easier on the bike, but would have been more important to get better hydrated on the bike since that is when you have to do it and start the run well fueled.
Chile is different from other south American countries: it is legit. People are more educated and keep their cool, the roads, buildings, cars, all the infrastructure really, are quite nice. Once I came across with a list that said the murder rate is lower in Chile than in Finland. So it is low. They have high mountains and also skiing.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti