Viimeaikaista

Pikkusen vaan kuulumisia loputtomalle kannattajajoukolle. Voi kait sannoo että uuteen nousuun. Viime kisasta eli puolimatkasta on kolmisen viikkoa kulunu, ensimmäinen oli tietysti melkosen kevyt , toinen määrän puolesta jo kohtalainen mutta kovin kovia harjotuksia en tehnyt. Kolmas eli viime viikko alkoi neljän päivän levolla pienen flunssan takia mutta viikonloppuna tuli taas päästyä asiaan tai ainakin sen viereen, eli sillä samalla vuorella kävin taas pyorähtämässä missä olin pari viikkoa aikasemmin jo poikennu kahtelemassa (no vähän enemmänkin).
Tällä kertaa olin matkassa paikallisen mutta venäjää(kin) haastelevan triathlonistin ja sen partnerin kanssa ja ei mitään inkkariopasta jaksettu raahata mukana enää kun itseni jo ekspertiksi toki lajittelin eikä oltas kyllä kovin oiseen aikaan viitsitty mäkeen kiivetäkkään toisena päivänä.
Mutta lyhyt tarina lyhyenä, eli seitsemän aikoihin alotettiin ja huipulle eli 6088 metriin saavuin kello 1.30.
Olin viimestä kahtakymmentä metriä kapuamassa niin joku heppu huuteli huipulta ja otti kuvia meikäläisestä. Ja huipulla lisää. Oli sitten bolivialaisen hesarin viikonloppuliitteen porukkaa ja lupas että kuvat tulee lehteen! Ihan mukavaa  : )
Ihan eri juttu kiivetä valoisaan aikaan ja auringon lämmittäessä kun keskellä yotä pimeessä, kylmässä ja lumisateessa! Viimeiset 100 vertikaalista metriä oli kyllä aikas hermoa raastavia, siinä vaiheessa olin jo yksikseen eli ilman kanssakiipeilijoiden teoreettista turvaa ja köyttä. Useiden satojen metrien pituinen jyrkkä lumi/jääharjanne jonka toisella puolella on koko maan vaikein ja korkein (1km) seinämä, ja toisellakin puolen aika kiva pudotus. Yhdessä vaiheessa ainoa vaihtoehto noin 10m matkalla oli istua siihen harjalle toinen jalka toiselle puolen ja toinen toiselle ja hinautua eteenpäin. Kokonaisuutena ei tuntunut läheskään yhtä vaikealta nousta samaan korkeuteen kuin viime kerralla, mutta siitä eteenpäin oli riskit oli aika isot ja huolellisesti oli mentävä.
Kohtuu rankka päivä, noin 12 tuntia kun illalla laskeuduttiin takaisin 4800 metriin asti jalkaisin. Tehokasta harjottelusykettä tuli 5h20min eli hyvä pitkä harjoitus.
Saa nähdä josko vielä kiipeilisi mutta nyt olis hyvä palata ainakin kohtalaisen normaaliin harjotusrytmiin. Loppuvuoden kisat ei ihan taida olla selvillä muuten kun olen jo ilmoittautunut 21.10 puolimatkan kisaan Teksasissa. Ei sitä kovin paljon enempää oikeastaan tarviikkaan niin jo on kausi pulkassa. Toivottavasti sinne asti päästään ehjänä ja hyvässä kunnossa.

Lately I have been getting back to basic training without many hard workouts. In the spring I signed up for the half distance triathlon in Tyler, Texas which is toward the end of October. Hopefully I will be able to put in the required training, maybe a race or a few.
Last week I was slightly sick and didn't do any training until Friday, and then on Saturday I went back to Huayna Potosi mountain to get to the summit at 19 974 feet. This time with a local triathlete and his girfriend. It turned out to be an amazing sunny day on the mountain. We started really, really late barely before 7am but that was part of the plan: to climb in the daylight and sun when it is warm. After 25 minutes I hid my winter jacket in a rocky spot by the snow because I was already getting hot! The whole day it was pleasantly warm wearing my semi-winter gear.
I have to say that monsters live in the dark. This time, in the warm daylight, everything felt and looked quite easy until the final ridge. Also last time I was quite not recovered from the half iron I had done the weekend before but now my legs felt fresh. My buddies did well climbing, but the tricky ridge I was by myself and it was quite tough and nerve breaking at times. Finally, after about 40 minutes of slow going I was crawling to the summit while a photographer from a national newspaper's weekend edition was taking pictures of me! He promised they'd publish them in 2 weeks as a part of their story about the climb...lucky, huh?
It was a long day with 5 hours 20 minutes at good training heart rates. Climbing at high altitudes is a great form of basic cardio exercise and very tiring in the end. There is no easy way getting to a summit that high!