Viimeinkin vuorikiipeilyä!  Yhteensä reilut 10 kuukautta olin jo viettänyt Boliviassa ennen kun ehdin kokeilemaan vähän vuorikiipeilyä. Erityisesti juuri täällä La Pazissa on varsinainen ns. andinismon keskus ja Cordillera Real- vuorijono kulkee kaupungin pohjoispuolelta. Yli 6000 metrin korkusia huippuja löytyy Boliviasta varmaan tusinan verran ainaski ja korkein, Sajama on noin 6550m. Kun käväsee keskustassa, ja varsinkin kun maaseudulla ajelee pyörällä, on aina lumihuippuisia vuoria näkyvissä. Paras aika kiipeilylle on touko- syyskuu jolloin sää on lähes aina aurinkoinen ja öisin kylmä.
Siispä vaimon kannssa otettiin osaa kaksipäiväiseen "retkikuntaan" Huayna Potosi vuorelle jonka korkeus on 6088 metriä ja joka on suosituin vuori ensikertalaisille vain 1,5 tuntia autolla La Pazin keskustasta vuoren juurelle. Mainosten mukaan helppo juttu kiivetä!
No olihan se totuus vähän toinen. Jo korkeimpaan leiriin (5130m) nousu oli aika haastava jyrkkyyden, kivikon ja korkeuden takia plus reppu oli aikas painava kun oli vielä noin 1,5 henkilön tavarat kuletettavana. Pysyvän lumen raja on just tuolla 5130 metrissä. Ekana päivänä oli mentävä nukkumaan noin klo 6.30 koskapa herätys olis keskiyöllä. Ehkä puoli tuntia tuli nukuttua ja lopulta yöllä kello 1.35 lähettiin talsimaan jyrkkää rinnettä ylös otsalamppujen valossa ja lumisateessa jota kestikin varmaan kuus tuntia. Eli oikeestaan oli huono tuuri sään suhteen kun normaalisti olis tähtitaivas ja aamulla pilvetön taivas. Ja ei ollut helppoa se talsiminen kun oli niin jyrkät rinteet ja kapeat reitit monin paikoin. Aika riskaabelia oli kyllä se kiipeily kun oli vaikka mitä esteitä ja vaaranpaikkoja ja reikiä jäässä. Ensimmäinen tunti meni mukavasti mutta sitten alkoi tulla kylmä ja lumisade plus tuuli ei oloa parantanut. Talsittiin, ja ennen kuutta päästiin noin 6000 metriin viimeisen kapean, jyrkän ja jäisen jyrkänteen juurelle. Oli vielä pilkkopimeää: aurinko nousee siinä 6.30 aikoihin ja pilvisellä ilmalla hämärää on pitempään. Eksperttien mukaan lämpötila oli noin -15 ja tuuli puhalteli joten molemmilla oli kylmä eikä oikein huvittanu pimeässä ruveta kiipeämään reitin vaativinta osuutta. Tavotteenahan periatteessa oli saapua 6000 metriin auringon noustessa mutta oliko sitten oppaitten innookkuutta lähtä niin aikaseen ja edetä reippaasti kun saavuttiin niin aikaiseen pimeässä. Ei myöskään pystytty jäämään sinne palelemaan puoleksi tunniksi odottamaan auringon nousua joten lähettiin alaspäin vaikka sekään pimeässä niin mukavaa ollut vaikka otsalamput olikin.
Eli noin 6000 metrissä tuli käytyä. Rannekellon korkeusmittari mittaa korkeutta ilmanpaineesta ja ei aina ole täysin luotettava ainakaan epävakaassa säässä, kuten lumisateessa ja sumussa. Nyt se näytti 5975 metriä korkeimmillaan. Rankkaa oli kyllä ja tehokasta liikunta- aikaa tuli 5 tuntia keskisykkeellä 124 ja voimavaikutusta tuli reilusti. Täytyy vain ihmetellä miten vaimo pysty helposti vaikka ei säännollisesti kuntoilekkaan!

Finally some mountain climbing! In total I have spent more than 10 months in Bolivia and its capital La Paz, which is a hub for mountain climbing since a mountain range called Cordillera Real strethces right there past the northern side of the city with numerous peaks over 19 000ft. There are some snow capped peaks visible from La Paz and particularly from its "twin" city, El Alto, so ofcourse they fascinate people, including me. The best time for climbing is May-  September when the weather is usually clear and in the night cold.
Me and my wife decided to take part in a two-day trip with some other people to a mountain called Huayna Potosi, which is 19 974 feet tall and the most popular mountain in Bolivia for beginners. In North America there is only mountain that has an elevation greater than that of Huayna's, in Europe there are none. The mountain is only 1,5 hours from La Paz and it is always advertised as a very easy climb but I have to say it is actually very difficult!
Even getting to the high camp at 16 800ft was tough due to the steep and rocky way and the altitude, plus the stuff I had to carry. The high camp is where the permanent snow begins. We had to go to sleep at 6.30 because we'd have to wake up at midnight. I slept maybe for 30 minutes and eventually we started walking up the steep hills at 1.35am in the darkness and snowfall that lasted about 6 hours. So we had little bit of bad luck with the weather as it was not clear. Most of the climb was very steep and slow. Also it was way more risky than I had thought and there were several dangerous sections and a lot of icy surface. The first hour went quite nicely but after that I got cold and the snowfall and wind didn't help. Before 6am we reached about 19 650 ft. We were supposed to be there after 6.30 at sunrise but I guess the guides were too eager to wake up early and climb fast. Therefore it was still dark and we were looking at the last part of the climb: an icy, steep and narrow ridge to the top. We didn't really want to climb this section in the darkness, but waiting for 30 minutes was not an option either because we were freezing. We were told the temperature was about 5f. We decided to go back down even though it was not fun in the darkness. We did not go to the summit but still reached a very nice altitude! In my opinion it was really hard and I got 5 hours of effective training at  good heart rates and plenty of light strength work. I am extremely impressed about how well my wife did on the mountain. I was struggling but she kept up with almost no problems!